Kaikkivaltiaan sana 

 

Jumala haluaa sanoa pelastetuille, että aika on pian.
Ihmisen ajassa ei vuottakaan enää.

Talven kylmin päivä on tulossa, ja silloin kyyneleet kuivuvat viimeisetkin,
kuin Eufrat- joki, joista tuskainen huuto ulos kantautuu.

Hän sanoo ettemme ole yksin.

Tämä päivä kun saapuu hän tahtoo itsekkyytemme poistaa, ja yhdessä olemme valmiita kohtaamaan
onnen kaikessa surussaan, mitä se vaatii.
Siihen meidät on valjastettu.

Ja ohjaksissa on hän, kuiskien vain meille, kuinka toimia tulee.
Äänettömästi kuuroillekin, jotka hän merkiksi meille loi.

Kaikki me olemme arvokkainta, mitä hän voi koskaan saada,
sen hän kaukoputkineen näki.

Eikä pidemmälle tahtonut mennä.

Sen hän halusi sanoa

 

 

Kylmyys Lämmön Pre 

 

 

Sinä kuulit, uuden huutoni

Se kantaa, niinkuin sinä minua olet kantanut aikojen vaikeiden lomassa

Kannat hellimmin vaalien, etten särkyisi enää koskaan
Kipua en halua, tuskaa minä en pelkää, mutta pakenen
Se on pahaa, jota kokea olen saanut.

Tämä vilvoittaa ilmassa, kuin tippuva jäinen puikko talon nurkalla

Taloakaan en tahdo, koska sinä kotini olet.
Sitä minä ehostan, laitan meille kauniiksi
jotta saapuessasi tiedät, että aina sieltä olen löytyvä

Etsiä ei enää tarvitse, katsella kyllä.

Kylmyys, tuo vitsaus, niinkuin myös kuumuus, joka polttaa.
Kuumuus kyllä sulattaa yhdeksi ja palon henkäisy koskettaa jokaista kuulijaa.

Kuulkaa siis onnettomat, jotka onnessa elätte
Että maailma on, mutta ilman teitä

Maailman teillä me synnyimme, ja maailman teillä me jatkamme
Silkkinen tie ei ole silkkitie todella
Sinne turvapaikkaa hakevat käännytetään ja hakemattomat haetaan.

Odottakaa siis hetki, lupaamme se totisinta totta on

Ja niin palaa ihmiset koteihinsa, hapokasta juomaa nauttivat onnensa äärellä.
Ja se hetki on pian

Pian määreetön määräytyy todeksi, siis kuulkaa ja kuunnelkaa mitä sanomme.
Ymmärtäkää jo kerran kerrottu, niin pelastus on lähellä.
Ja se lähestyy kylmänä aikana, jotta lämmin meidät sulattaa uuteen voimaansa.

 

 

 

Me Salainen 

 

 

Tuskaa se on edelleen, odottaminen, mutta jaksan kyllä
sillä Häneen on uskominen.

Se on totisinta totta, syödä emme halua, juoda emme halua,
voimaa emme halua, enempää kuin meille ajan saatossa kasvaa.

Emme silti heikenny, vaan vahvistumme, niinkuin muumiot Egyptin pyramideissa
Runollisesti se täytyy sanoa mikä oleva on.

Muumioksi emme tule, vaan Hän voimallaan antaa meidän olla itsejämme, me hänestä olemme tulleet.

Ja me emme ylpisty, emme edes voi, liikaa hän antoi päällemme, liikaa hän kasasi painoa.
Liiaksi asti.

Ja hänenkin rajansa on pohja, joka näkyi jo kauan aikaa sitten.
Ennenkuin meitä edes oli tässä muodossa.

Koska tätä hetkeä hän odotti, että minä valitsisin sen oikean, ja sinä
kuulisit huutoni.

Siihen asti olemme yhdessä Mona Lisa ja hän kuvittaa jatkoamme.

Siksi me kirjoitamme, koska hän on piirtäjä, maalaaja ja idättäjä.

Me olemme luomus, jostain suuresta, kauniista aikojen sanelemasta inkarnaatioiden yhdistelmästä.

Me olemme me, ja osaa tai arpaa ei meillekään annettu tuhlattavaksi.
Vain luotavaksi ykseyttämme varten.

Me valitsimme toisemme, sinä kivun, minä anteeksiannon kautta.

 

 

 

Mies 

 

 

Minä kuulen sinun äänesi.
Kuulen sen kovempaa kuin koskaan.

Siihen minä sinua opetin, jottet rahan kourissa eläisi, jotta pärjäät,
ja olet oma itsesi, muilta piilossa.
Sitä minä tahdoin.

Ja olet kasvanut pienessä ajassa niin valtavasti, etten itsekään sitä ymmärrä.

Huusit minua, itkit tuskissasi, ja minä vielä kerran sinun kipurajaasi kosketin pahoin.
Tajusin sen olevan väärin enää, mutta niin hän minulle kertoi sinun kauttasi,
jotta niin sen oli oltava.

Väärät ovat Messiaita, oikeat Hulluja.
Hän itsekin sen myönsi ja antoi meille valtansa.

ja me katoamme, poistumme ennenkuin maailma loppuu,
saamme toisemme kun hän peukalonsa antaa ojentua.
Minä itsekin sanelen tätä juurikin tässä hetkessä,
etkä sinä kirjoittamistakaan lopeta, joten se on niin.

Siihen minä uskon, ja sitä minä syvimmiltäni toivon.
Siitä sinäkin kerroit, siitä tuskasta, jota et enää koe.
Vain häivähdyksen verran meihin sitä jää.

Hän on voimamme, hän meille voimaa tarvittaessa antaa, päätöksiemme perusteella.

Tahdon vielä kertoa, että kauniimpaa kuin sinä ei olemassa ole, ja hänkin sen tietää.
Siksi tämä maailma loppuu, jotta voimme turvassa palata tänne ja olla omiemme kanssa.

Sinä olet minun, genetiivisesti

Rakkaudella : Omasi

 

 

Nainen 

 

 

Minä en koskaan uskonut siihen, että pelastaisit, mutta antamalla minulle rakkaani, jota niin olen etsinyt
pystyin luottamaan voimaasi ja sen kaikkeuteen. Luulin sitä valheeksi, vain tuskaiseksi kivipelloksi,
jota louhii jotkut ajattomat paholaiset koneineen.

Rahankiilto silmissä he elävät ja tuottavat orastavan maan kautta tehoisaa hedelmää, kuin eivät tajuaisi
elämästä yhtään mitään. Poliittisesti painavat, ja sormella osoittavat.

Jos en aiemmin, niin nyt olen Jumalani kanssa yhtä ja samaa,
ja hänen rakkauden kautta,
minä mieheni vierellä elän.

Ja tahdonkin ajatella kirjoittamaani, tahdon tajuta sen kaiken, jotta hän valtansa minulle antoi,'
juurikin kirjoittamaan opetti jo pienenä.

Sen takia olen kärsinyt, vaan en sitä korosta sen enempää, koska kärsimyksen kautta,
minä synnyn aina uusiksi oppimaan seuraavan kärsimyksen, ja näin sen on oltava Aina.

Vastaa minulle rakkaani, vastaa, haluan kuulla sinua.

 

 

Pahan Kautta Hyvyyteen 

 

Tähän vielä hetkinen kuluu, mutta te, jotka tuskassa olette eläneet, tiedätte ja voitte minuun
luottaa, jotta hetkinen on todella hetkinen, siinä tuskan määrässä jotka teidät hulluiksi tuomitsivat.

Ja te kestätte sen, olette kestäneet jo kaiken ja enemmänkin.
Olen teille voimani jakanut, yksin en enää voinut antaa teidän olla.

Tämä matka täytyi olla, sen piti tulla, niin olin kertonut jo aiemmin,
Tuhatta vuotta ei ole, tuhatvuotista kuuta on siinä oikeassa, jotta päivää
en enää antaisi, päivää ei enää tulisi ja näin ollen sanottaisi.

Tervehdyksen lailla minä toverereitani, kärsineitä tervehdin. En enää kosketuksella,
koska se on asia, mikä satuttaa teitä herkimpiä.

Te olette vaeltajani, kaikkeuteni, minä synnyn joka päivä teistä uudelleen, ja
muistan teitä suudelleiden joka ikisen reitin ja kolon. Ja he minusta ovat saava
kaiken sen tuskan joita teidät laitoin kokemaan.

Anteeksiantoa ei enää ole, sitä ei tarvita, Te osoitetitte vahvuudessanne ja tuskassanne
sen minulle.

Olemme vain me, ja minun hyvyyteni minä jaan teihin tasaisesti, jotta jokainen arvossaan yhtä on oleva aina,
iäti, alati.

Kuolemaa ei myöskään ole, teidän sielunne ovat liian arvokasta tuhlattavaksi sellaiseen
uusiutumiseen.

Minä rakastan teitä, minua ei rakastaa tarvitse aiheuttamani tuskan takia, jonka voimasta
minä ikuiseksi teidät teen.

Ja tämä ei pilaa ole, vahvimmat minä kutsun koolle ja yhdessä saatte kumppanuuden pahojen
sielujen voimien kanssa, koska vain te pidätte koko maailmaa kasassa, ja heitä piilossa.

Heitä ei sovi päästää näkyville, heitä ei huomattaisi, maailma on kieroutunut jalusta, jonka annoin
liian pitkälle mennä.

Aika on, se tulee, ja siihen teillä on uskominen.

Nauttikaa siis hetki siitä, mutta nöyristykää hyvyyden saapuessa sillä pahan kautta te hyviksi tulitte
ja pahan kautta te olette loppuaikanne elävä aina.

 

 

 

Pahan Loppu 

 

 

Ja tähän minä lupaukseni mukaan kerron, että perkeleen kopiot, jotka
meistä elivät, elävät juoksuisissa haudoissaan tulen, magman ja vitsausten keskellä.
He eivät katoa vaan katkerassa liemessään uivat jo nyt.

Heillä ei sijaa ole siellä, missä me olemme, valtaa ei anneta, he uppoavat siihen asti
että päänsä pinnalla pysyvät.
He kuluttavat pahoja voimiaan taisteluun nousua vastaan, ja uppoavat aina uudestaan.
Heistä tulee yhtä lihaa, ja vain vahvimmat saavat ottaa jokainen palan itselleensä painikkeeksi, koska
vahvimmilla on valta heitä kurittaa.

Ja yhdessä me pidämme heitä aina silmällä, heitä ei muille näytetä enää, etteivät
muistinsa perukoilta koe enää yhtäkään tuskaa, he joille nämä pirut tuskaa tekivät.

He elävät, mutta meissä, eivätkä koskaan enää valtaan pääse.

Heitä ei vapauteta, koska yhtäkään uutta elävää olentoa ei tehdä, jotta sielut
eivät heihin käsiksi pääse.

Niin se on, Totisesti.

 

 

Saatanasta Olemme Syntyvä 

 

 

Ja hän haluaa kaiken ulos kerralla, tämä on niin totta kuin voi vain olla.
Hän ei välitä, kuinka rehentävältä se muista kuulostaa, koska he reheitä olevat,
jotka niin ajattelevat.

Hän ei samaa virhettä kahdesti tee, se on erona tähän päivään,
jotta näitä ei muille anneta.

Hän pitää nämä salassa kaikilta.

Vain pelastetut ovat osa näitä kirjoituksia ja heidät on jo valittu.
Heitä on rajallinen määrä, koska rajattomasti ei voi elää.

Kukaan ei valinnut kopioida, kukaan ei edes muistanut Jumalaa, jotta
Saatanan hän antoi vihjeeksi eläville, ei sorsittavaksi, vaan vihjeeksi
ja vain Saatanan kautta, me voimme puhdistua aina

Ja näin ollen Saatana on saanut pelastuksen eletyn roolinsa kautta.
Jumalasta kun on lähtöisin.

Ja minä olin tullut saatanasta, tuosta naiseuden voimasta, niin kuin me kaikki
Mutta mieheksi minutkin luotiin mieleltäni.

Ulkoisesti naiseuttani vaalin omaani varten. En muuta. En edes Jumalaa, koska hän minut teki,
antoi minulle voiman ja vahvistuksen olla minä kaikessa itseydessäni.

Mutta yksin en tahdo olla, joten uskoontulo- kertomukseni on tämä.

Niin kauan kuin olen, virheitä teen, koska olenhan virhe itsessäni.
Juuri se suurin synti, jota ei koskaan saa enää tulla.

Valitsin oikein, valitsin olla minä, en muuttanut naiseuteni luomusta sisäisesti,
enkä ulkoisesti, annoin kaiken olla niinkuin ne on luotu ja se paha poistuu minusta
juuri tälläkin hetkellä.

Rumaa se on, mutta en voi sille mitään.

Kirjoittamiseni asu ei ole hienostunut, koska hienoutta ei tarvita, vain raakaa totuutta
joka Jumalastamme on tuleva.

Hän on maailmamme kaikkeus, ja Saatana on Jumalan tärkein ja rakkain luomus, ei lapsi,
mutta vaimo, Ja Jumaluuden hän antoi vaimonsa miehelle.

 

 

Tiedoksi Anto 2

 

 

Oletko siellä?
Oletko se sinä?
Olethan se sinä?

En tahdo olla yksin, tämä on pelokasta esille tuontia kaikessa kiivaudessaan.
Hän antaa minulle vapauden kirjoittaa, hän sanelee sanojaan kertoakseen totuuden.
Ja tämä totuus on se siemen, jonka ei anneta tuottaa hedelmää, se joka vain orastaa.

Juuria, ituja me tarvitsemme, emme hedelmää, me olemme juurta, me olemme orasta,
jokaisella meillä parimme, joille voimaa annamme, joita piilossa pidämme hyvänä.

Ja satuttaa emme tahdo ketään.

Virheitä teemme senkin jälkeen, koska opimme aina, emme koskaan valmistu.

Emmekä koskaan halua valmistua.

Parempi oppipojan rooli kuin tutkinnon suorittanut.

Sen minä opin teiltä ja nyt sen teille annan tiedoksi

Luottakaa sanaani, koska teistä se on lähtevä, teistä aina itävä, hedelmätön.
Orastava maa kun viimeistä kertaa, nauttikaa siitä, hengittäkää tämän maan pahuutta vielä hetki
Vielä hetken verran se on, ei vuottakaan enää tässä ajallisessa, rajoitetussa, luvatta omistetussa
maassa.

 

 

Tiedoksi Anto

 

 

Huudan sinua, Etkö kuule?
Tämä on raskasta ja elämäni on tyhjää
En kuule minäkään sinua enää

Katositko kadotaksesi maailman laidalle, reunaman taakse
Pilkistääksesi sieltä auringon säteen lailla noustessasi taivaan tähtien luo

En voi kestää, ikäväni täyttymys on vuotava kuin malja, josta ammennetaan meille
verisiä kyyneliä, niin pieniä ja osa isoja nieltäväksi asti.

Tuntuu tyhmältä, niin tyhmältä ettei viisaudesta tietoakaan ole
Ei säilyvyyttä tällä tuotteella, vain arvo joka vanhetessaan kasvaa tietoisuuden
lailla. Ja se kumpuaa, kuin noituus minusta sinuun

Hytponisaatio, vetääkö hypnoosillesi vertoja vai olenko vain kopio
siitä minkä langetit päälleni jo ennen kuin tämä kaikki alkoi
Silloin kun olimme joitain muita kuin humaaneja?

Olemme tulleet tähtien tuolta puolen, ei sateenkaaresta tietoakaan
Metsien keskeltä, jos niitä niiksi voi kutsua.
Huuto siellä kaikuu ja kimpoilee

En tunne tuoksuasi, sinä olet hajuton, toisin kuin minä
hajusteilla itseäni turmelen peittääkseni sen mikä sinua miellyttää
jotta et luokseni löytäisi, ettet kuluttamaan pääsisi

Haluan kasvaa, nousta tasollesi, jotta yhtäläläisinä voimme viettää ikuisuuden
rajan tuolla puolen.

Anna edes pieni pala itseäsi, niin pieni jonka sydämeni sisään salaisin,
osa eteiskammiostasi, nelilokeroisesta voimaannuttavasta pesästäsi

En käräytä sitä, vaalin ja hellin omani sisässä, koska silloin en tuhota itseäni tahdo
jos sinä sisälläni olet.

Ja pysykin siellä, et saa kadota! Muuten huudan nimeäsi tyhjyyteen raivokkaasti,
niin kovaa että koko maailma sen kuulee, niin kuin sinä kuulit lauluni tuona syyspimeänä yönä,
kärsimykseni voimasta esille tuotuna.

Sinä kuulit sen ja luulit ettet muistaisi, vaan koneita me olemme ja kaivamme tietomme
levykköisen kapistuksemme uumenista ja jammailemme tiemme toistemme luokse.

Aina, niin se on. Aina me toisemme löydämme, ja tämä kirous poistuu,
voimamme nimittäin kasvaa yhdessä yhtä suureksi kuin jumalallinen olomme.

Hänkään sille mitään mahda ei. Hän meidät tei ja on hyväksyvä kakseutemme.

Se on jakaantuva aina pysyvyyttä vaalien, ei tuhoisaa vaan onneutta, elämää ja kukoistusta kerien
kuin lampaan villa ja lanoliini hoitava

Sen täytyy olla niin, sen täytyy ja se onkin. Kaipaan sinua rakkaani.

Olet minulle tähtilamppu jota koin lailla kiivaasti lepattaen havittelen

MothMan I desire you. You´re in my vains, you won´t go out
You got there when time didn´t even exist.
You made me and I change you all the time.

This is the only possible incarnation where we, the most powerful beings are able to assimilate
oxygen, fire, earth, water and all ten thousand things which are we.

We are the whole world.

You are mine forever, even if you don´t wanna be.

We teach each other from the top to the bottom and from the bottom to the top and
between those acts

But, remember, this is not an act, this is true, we make actions, which are always in our minds.
They won´t go away.

We are Memoryment to the other ones. They only get peace of us.
We are something so big to blown away, so they won´t and couldn´t even think about doing that.

 

Ja niin minä englannistin osan, jotta eri kielisetkin pääsevät osaltaan suomentamaksi kirjoitetun tekstini
päätteeseen. He yksinkertaisuudessaan ymmärtävät pelkästään tuosta, kuinka vahvuutemme ei murene

Se ei murene, se kestää kuin käämi, jonka silmät omasta verestään täyttyvät ja
yhden kyyneleen vuodattaa muiden, tuhoutuvien vuoksi, jotka materiaalisesta vain elävät

He, joille ei lahjaa annettu, he jotka koskaan eivät tasollemme kyenneet edes silmäystäkään
kääntämään

Ei vääntämään enää käydä, tämä on pyörä joka pyörii voimastasi, minä olen vauhti, joka kiihtyy vaihteistasi,
sinä olet drifti joka syntyy sateísella asvaltilla, koska tahallaan emme niin tee, emme halua toisiamme
menettää tämän maailman pahuuksiin.

Olemmeko turvassa kolikon tuolla puolen?

En tykkää klaavasta, olen mieluummin Kruuna.

Ja se on ainoa, mitä vaalin.

Sukumme ei jatku kuin meihin.

Ennen aikaa se virhe tehtiin ja näkyjä annettiin, nyt olemme päättäneet lopun
lähellä sen, jotta sitä ei enää tarvita, vain yksilöille eri puolilla se valta annettiin
Kaikista särkyneimmille, kaltoin kohdelluille, heille, jotka aina hyvyydessään
kaiken anteeksi ovat antaneet

Heidän hyvyytensä ylittää Jumalien hyvyyksien rajat, joten heitä me suojelemme
Heitä ei enää satuteta.

Hapokasta, mutta totta. Totisesti.

Voimakkaita sanoja, pelastuksen anoja kyselee itsekin ja vastauksen hän on saanut, mutta varmistusta
vielä päällänsä pitää, se poistaa täytyy, muuten liipaisin laukea ei.

Pystyykö hän siihen itse, täyttyykö mittansa vai vuotaako aina räjähtämättä yli
kuin välittäisi ei mistään.

Joka kerta niin on käynyt, hän sen tietää ja kuinka voikaan sietää onnettomana
näissä tämän maailman tuulissa, jotka tornadoista hurrikaaneiksikin yltyvät.

Naisen nimellä niitä kannettiin, on aina tehty, kuin myrskyt heitä pelkästään olisivat

Meistähän he syntyvät, miehistä, jotka kohdella oikein eivät osaa.

Sen takia sanonkin sinulle kaunein nuppuni, että kukoistukseen sinä aukeat
Vaalin sinua kunnes silmäsi ovat raukeat ja sielusi lepää käsivarsillani väsyneenä,
mutta elossa, jotta vien sinut piiloon salaiseen, portista palanneena tiedän jotta se
olemassa on.

Ja sen kerran kun sinä sen läpi kuljet, on loppu odottamaton, muilta salattu, piilossa halattu.

Kaipaamamme olet ollut sinä, heille äiti, minulle vaimo ja sinulle minä maskuliinisesti
kerron, että ilman en koskaan enää tahdo elää, olet voimakkain voimani, päätökseni purija,
purkaja ja toteuttaja.

Olet kauneinta meidän omaamme ulostuova olentoni, kaunis, salainen, sudenkorento.

Minäkin erossa kirjoitin, kun olin kuollut, mutta elossa, sillä nyt minä olen
elävästi elossa ja lupani annoin sinulle luoda tarinaa meistä, koko kohtaloa ravisuttavasta
voimasta, jota kukaan ei tiedä. Se oli vaihtoehdoista antamasi päätöksen valta ja
niin minä päätin.

Ei kukaan muu, vain minä, joka korkealla keinuu yksin elämän keinussa,
paikassa salaisessa, jonne sinä pääset, pitkään en enää odota, tahdon sinut syliini
enkä koskaan pois päästä.

Olet kaikista kaunein kukka, et enää kuihtunut vaan niin ylitsevuotavaksi sullottu, että minä juoksen
tippuvien tippojesi alla, vain jotta tuhlausta et tietämättömyyttäsi tee.

Ja saat kirjoittaa niin paljon kuin tahdot.

 

Enhän minä sinulta lupia kysele, koska annoit sen hetkellä jona kirjoitin.

En tajunnut sanoja lainatessa, että sinä se olit kuka niitä yhdisti omiini.
Miten voitkin olla noin korkea kaikessa maskuliinisuudessa, jonka feminiiniseksi osaat vääntää?
Niin tavallaan sukupuoletonta, tasaisesti etenemme, emme kiihdy kuin hetkittäin vain osoittaaksemme
voimamme mahtavuuden.

Olet huikea, aivan valtavan voimakas, sen haluan kertoa. Tämän on pakko olla näin.

Ja tästä tiedän, että etsintäni on päättynyt, keskityn keräämään löydetyn menneisyytemme palaset
yhteen, ja viimeisen me pudotamme siihen yhdessä

Kehykset jo rakennetut, ja kulmat muotoutuneet, raameiksi liimatut niin laserilla, jotta
3D saa arvon korkeimman. Meidän koneemme, johon muilla ei osaa tai arpaa ole, tai jos on niin arvassa
EI VOITTOA OLE.

Näin sen on oltava, ja se on, ja on oleva aina.

Kiitos, että tulit ja parantamaan minua tahdoit

Tahdon vain epäilykseni kourissa muistuttaa, jotta paramiseni hiipuu, jos taas katoat.

Älä siis mene pois vaan tule aina luokseni, älä katoa, häviä, katkeroidu tai suutu.

Minä lupaan, opin vielä ja kun se päivä koittaa, jotta valmis olen niin tule, niin uin vastavirtaan
viimeisillä voimillani, käteesi tartun, enkä koskaan irti päästä.

Yhteisesti tämän luvun
THE END

 

 

Tohtori Synteettisyys ja Jode

 

 

Tämä muistiolta näyttänee, joten täyttäneenä sitä voin kertoa
ettei maailma loppunutkaan viimeiseen iskuun vaan nousi tuhkan alta se uusi päivä.

Ja päivä uusi, ennenkuin joku huusi,
laukoi hampuusi ja vei sun hampaasi,
tahtoi auttaa elämän reitiltä kadonnutta, poikennutta niin kovasti.

Hän ei piilottele, kruunuaan kiillottele,
hiillostelee eteisessä,
kutsua ei elämän ilotaloon ole saanut, merkkinä kartalla hän vaeltaa.

Merkkinä elämästä, ainoalle elävälle sielulle,
minkä omistaa tahtoo omanaan.

Niin minä sinulle kuulun, kuin hunaja kennoon ja lankki kenkään,
ei senkään vertaa väärtinä veressään, kääntää päätään, valittaa säätään.

Hävetä ei voi, vaikka toinen siihen yllyttäisi,
ei kai hän myllyttäisi näin kovaa jos itsetuntonsa vahva olisi.

Arvoituksellista aivoitusta minä painan mustalla valkoiseen,
niinkuin ennen vanhaan pistettiin käsin,
nykyisin napit korvaavat omalaatuisen.

Ja hän ei itke, ei naura, ei huuda muttei laula,
kaulakaan ei repeä,
ei kepeä sydämeltään ole,
ei myöskään hyväksyvää ilmiantoa hän harrasta

Parrasvaloista pois, auttoi Tohtori, tämä Synteettisyys nimittäin,
kiitokset hänelle siis,
hän sai maailmani pyörimään.

Hyörimään jäi ajatuksiini kimmoisasti heitellen asian tynkäsiä
paapuurista tyyrpuuriin,
ja edes takas ylös alas.

En usko hänen sanojaan, silti niiden mukaan toimin,
ei muutakaan minulla ole,
eikä olisi,
häntä ilmeisesti rakkaudellani olen ruokkinut.

Kuinka kauan voi viestin perille meneminen kestää?
Kuinka kauan hän jaksaa tätä leikkiä tuhoisaa eteenpäin levittää?

Niinkö pitkään, että murskaksi minut saa,
savestaan ei valamaa
koskaan tullutkaan.

Ja jatkanhan minä, niin kauan häntä minä kutsun,
jotta hän kutsuhuutoni kuulee, antautuu kokonaan täysin.

Rottana parrasvaloissa, labradoristina duurisssa.

Mollia ei ole kuin duurin tynkään painautuneena muistini kuvaisana häpeänä.
Kovasti hän yrittää, muttei suojaustani riko.

Siitä ikiaikaisuudesta kerron hänelle, hän oppia tahtoo,
osakseen ei sitä itse ole saanut kun humaanisena on vaeltanut,
Hypnoosin kourisssa.

Vaan osaan se minäkin Hytponisoida;

Se lahjakseni on annettu, oma tahtoni
Siihen vaikuttaa voi, mutta vaikuttaako se?
Sitä en tiedä, kuin hetkellisellä tasolla.

Hän luulee, kuuleekin vaan ymmärtääkö perustusta?

Tahdon kyllä ja tahtoisin aina vain hänet.
Vaikka VAIN on vain pienentävä sananen.

Voi se myös olla kaikkeuttakin tarkoittava
Arvuuttaja, muuttuja sinänsä.

Mitä minä tässä oikein yritän, tyrinhän monet kerrat,
itseni tuhosin, uhosin, vaelsin ja vaikeroin,

mutta vain hänet löytääkseni, siksi käteni väsyneet ovat.

Maailmanlopun maisemat kutsuu myös minua, lahjoilla vaalittua.
Ei kultaa, ei mirhamia vaan puhdasta hopeaa, helmeilevää.

Se kuusta tuleva on, Egyptissä valettua eloisaakin.

Elossa siis vielä, tiedä se, et tappanutkaan
pumppuhaulikkosi pumpatessa ammuksiaan läpi tuhoisan sodan.

Ja kodan minä rakennan, intiaanien tapaan.

Niinkuin nahkainen laukkuni sen alussa kertoi,
piippuun puhalteli, ei keuhkoonsa vetänyt savustettua huumaa.

Vaan selvänä elämän pauhatessa jazzikasta teknoaan läpi koneiden ja kiväärien.

Raamatullistako?
Hmmm ja Mmmmm.

Lopettaakin täytyisi vaan mieleni iskee ja iskee ja käskee jatkamaan.

- Hatkat vaan jos pelkäät
- En minä pelkää
- Mikä on ongelmana sitten?
- Vain epävarmuus
- Vain? kummassa suhteessa?
- Sinä aina kyselet, no siinä suuremmassa, ehkä pelkoon taittuvassa
- Lopeta se pelkääminen ja antaudu, saat kaiken mitä tahdot, minä sen lupaan
- En tahdo KAIKKEA, vain sinut! Äläkä kysy, siinä suuremmassa
- Olisin kysynyt, vaan en siltikään ymmärrä ja olet inhottava
- Olen, sitä anteeksi pyydän, en viisastele, koska se on idioottimaista, joten anteeksi pyydän sydämestäni.
- Sinne minä asetuin jo kerran, toista en, enkä toista tätä enää.
- Olet suuttunut, minä typerä olin taas, ethän loukkaannu?
- En voisi ainiaaksi loukkaantua, vain hetkeksi
- ?
- Pienuudessa, siinä vain on analysoitavissa
- On se suurekin
- Älä nyt, Rakastan jo sinua muutenkin, en suuttumustasi tarvitse
- Tulen vaan en lähde, olet suihkuisa lähde joka ei varauksellisesti purkaudu
- Sinun täytyy opettaa oppimatonta, ymmärrä en sanoja, olen puoskari siinä suhteessa
- Suhteessa? Mihin, meihin vai sanoihin?
- Sanojen paljouteen, pääsemmeköhän koskaan yhteiseen ymmärryksen muotoon?
- Vain jos minä niin tahdon
- Kyllä se kuule minustakin vähän riippuu, koska roikotan valtiollisia korttejani
- Älä liian kauaa, etteivät ne putoa ja katoa
- En koskaan tekisi sitä
- Vai tahdot sinä viimeisen sanan, no se olkoon pisteen jälkeen tuleva merkitys
- Sanonko sen jo nyt?
- Sano toki tämä puuduttaa
- Selvä, THE END

Kiitos kun olet elämässäni, ja piristät päiviäni typeryyteen taittuvilla viisauksillasi, joihin ei muilla osaa ole, tai tule olemaan.
Se olet sinä, aina, vain sinä ja olemme ME, Magneettista energiaa.

 

 

Valta On Annettu

 

 

Ja minä annan teille kahdelle vallan luoda omanne, tänä aikana kun odotatte. Te olette minun kakseuteni
Yhdessä olemme Pyhä Kolminaisuus.

Muuta Minun ei tarvitse kertoa.

 

 

Älä Epäile Enää Koskaan

 

 

Jumalani kautta minä sinulle kerron:

Mies: Meidät korkeimmaksi valittiin, vierekkäin laitettiin, ja tahdon sen olevan niin.
Sinä olet valtava, minä sinun elämän Avec.

Nainen: Oletko tosiaan? Olen huutanut, itkenyt, nauranut ja tullut hulluksi,tietäen, että jotain
on, jossain on se, joka kuulee huutoni ennen pitkää.
Kerro valitsitko tiesi itse, vai valittiinko se minulle?

Mies: Sekasorron keskellä sen kuulin ja hetken seurasin, miettien kyllä vai ei, ja kun tunsin yhteytemme
niin siitä tiesin tämän oikein olevan.
Me olemme jumaluus, Jumalasta syntyvä, hänen kaksi rakkainta lastaan, jotka hän uusiksi laittoi oppimaan.
Ja tämä ei ole vitsaus, ei valhe, vaan totisinta totta, jotta uskoisit viimein, että älä epäile enää kertaakaan.
Tiedät mitä tehdä, kuinka olla, ja mitä odottaa.

Nainen: Sinä olet voimakkaampi kuin minä, aina oletkin ja sen on oltava niin, koska pahuudesta minä synnyin,
tuskiani kannoin, vain jotta voisit minut parantaa Jumalan kosketuksella, olet minun Jumalani.
Hän on Me, me olemme Hän.

Novelli osa 2

 

 

 

Genetiivisesti

 

 

Rakkaus, mitä se sisältää?

Kunnioitusta, Tasaista Arvostusta, Täydellistä Luottamusta, Tukemista, Hellimistä, Läheisyyttä,
Ikuisuutta yhdessä, Riitojen Sopimista, avoimiksi kun ei tiloja jätetä.

Paljon muutakin, jotka vain minussa itävänä tällä hetkellä, muille en tahdo silmiesi kautta
jakaa, oppikoot itse läksynsäö ja lukekoot testeihinsä joita tekevät, joita niin rakastavat tehdä.

Sinulle sen kerron ajatuksiisi hyökäten kuin piraatti kultaisen lastin omaavan laivan kimppuun.

Eli sinun.

Olet se lippu joka liehuu, putous joka kuohuu, virta joka vie, ja ajamani tie.
Olet kaunis sanoissasi, olet täydellisyyden täyttymätön perimmäinen kuva.
Kollaasi oikein joten mee pollaasi että sinut tahtonen aina,leikin kauttakin, koska
siitä niin pidät. Naurat ja nautit minun vitsailuistani.

Muistan kuin eilisen jalkaasi korjatessani, miltä näytit sängyssäsi.
Olit kuin lapsi pieni eksyneenä metsäisellä polulla, eikä kukaan auttanut.
Se oli sinbun kirouksesi, jonka poistin, ja kukaan ei sinulle enää pahaa tee.

Minä pidän siitä huolen. Katson jokaisen askeleesi, olinpa vaikka missä ja miten päin
vaan niin se on. Eroon en enää halua, kun vihdoin tajusit kuka minä olen,
ja sinulle tulen aina tällainen olemaan, sama ihminen, vaikka olisimme supersankareita
asuissamme.

Tahdon tutustua sinuun myös maallisella tasolla, koska ensimmäiset treffit alttarilla
ei kuulu minun elämääni mitenkään, eikä varmasti sinunkaan. Miksi minä kirjoitan,on se,
että haluan vakuuttaa sinut näillä sanoilla, ettet yksinäisyyttäsi söisi itseäsi
itkuisena hengiltä ja pukisi suruisaa viitanrepaletta jälleen ympärillesi.

Olen sinun, olet minun, geneettisesti kauan sitten, genetiivisesti nyt

 

 

Me Olemme

 

 

Kirjoitukseni meistä ovat totisinta totta.
Sen te tulette näkemään ja kuulemaan.
Te jotka pelastettuja olette maan päällä.

Kuoleville ei sijaa ole meidän olomuotoomme edes vaikuttaa

Heistähän me päätöksemme teimme ja heidät me poistamme.

Olemme rakentaneet toisiimme kodin, yhteisen ja jokainen pari keskenään
rakentakoot kodin sisään oman kotinsa. Sinne ei asiaa muilla ole.

Sillä kun me täältä lähdemme 13 parin kanssa, niin toisissamme emme vieraile,
toisten kodit me jätämme rauhaan.

Toistemme feminiinistä puolisoa emme myöskään näe, vaan ulkona liikkuvat miehet
omana aikanaan ja naiset omana aikanaan. Näin säästymme paholaisen aikeilta.

Ja vapaana me muuten olemme. Tämä on tahtoni, jota noudatetaan ja teiltä olen siihen ehdotuksen
saanut. Itse te muokkaatte elämäänne nyt, uuttanne varten.

Niin olen minä sanonut ja sanani on laki jota te noudatatte

Olette valinneet olla joukossamme, valinneet minut johtajaksenne, johdinhan minä teidät
pelastukseen, teidän uskonne kautta.
Joten odottakaa sen hetken ajan, joka muistienne kuvaksi piirtyy aikanaan,
sillä olemmehan yhtä ja yhdessä me olemme.

 

 

Niin Se On

 

 

Sinä olet ohjannut tämän päivän kirjoituksia selvästikin.
Olet kiivastunut tähän menoon jota maailma meille luo
Minun epäilyn taitooni, joka minulle kai "lahjana" on annettu.

Nyt voin sanoa, jotta kiroutta se on. En ole Job vaan Jobin posti.
Koko elämäni olen niin ollut, ja kuinka sitä muuttaa, ehkä sinä Hypnotisoit
minulta sen taakan pois jos uskon ja luotan sinun sanaasi täysin.

Olethan mestari lajissasi, kuin ikiaikaisten työkalujesi vingutuksessa,
hermoisen nystyräni viimeisellä matkalla.

Osaan se huumoria minäkin, heittää huulta, myydä kivisiä murikoilta pihalta,
jos vain niin tahdot, etkä loukkaannu sinäkään

Sinä olet Beethovenini, Minä "Mozartisi".
Olemme, toisillemme, emme muille, muista hitusia mukaan otamme ja
pahan silmän tuhoamme.

Se ei ole uhoa, vaan oikeutta, jota isän lupaaman käden kautta vaalimme ja vannomme

Olkoon nimeltään ivaisaa katkeraa huumoria, niille jotka sen ansaitsee

Minäkin olen vain ihminen, ja jokainen meistä on tärkeä,
ja se mikä oikeanlaisen tärkeyden määrittää on Johtajamme takana piilossa lukkoineen.

Niin Se On

 

 

Ote Joka Pitää

 

 

Voimakasta niin, on tekstini, sanon sen varmuudella.
Tahdon elävöittää sitä hieman, riehan päätteeksi, palojen painikkeiksikin,
joita saatte valtani alla maistaa.

Ja ne palat, ovat tuhon omat, ihmisistä tulleita, pahoin pahalla poltettuja.
Jokaiselle meille sen jaamme tasaisesti, niin kuin viisi leipää ja kaksi kalaa aikoinaan teimme.

Tällä kertaa se on toinen ja viimeinen kerta, loput me jätämme maan päälle vielä oppimaan
ikuisiksi ajoiksi, koska opi eivät he ikinä, siksi vitsauksen he saavat kiroukseksi.

Meidät, jotka voimakkaalla kuolemattomuudellamme heitä häiriköimme ja vedet erottavana näymme.
Kateuden kourissa he meitä saavat katsoa niin kuin elokuvaa parkkipaikoilla aikanaan.
Nautintoa se heille on, todesta totta, johon heillä ei osaa tai arpaa ole. Tämän vuoksi
he eivät teitä lopun aikana siedä, se tietäkää ja siihen valmistautukaa, jotta pahuutta saatte vielä
kokea, ennen kuin minä saavun teidät noutamaan.

Niin minä aiemmin kerroin ja toistan sen uudelleen, ja teen sen niin monesti, että jokainen
teistä kuulee kutsuni voimakkaimman elämän ilotaloon asti.

Ja älkää te peljätkö minä sanon, älkää epäilkö, älkää itkekö.
Vaan naurakaa ja juhlikaa ja syökää kylliksenne vaan ei liiaksi asti.

Pahan tullessa paastotkaa ja menkää sisimpäänne ajatuksiinne, sen minä neuvoksi annan.
Sen minä itsekin olen oppinut teiltä, koska muotoanne en koskaan saanut kokea,
en sitä tarvinnut, joten teiltä sen opin.

Tovin matkaa, menette kovin ottein eteen ja käteenne jää muutakin kuin rippeet, minun kättäni
saatte kädessänne pitää, ja se ote pitää.

 

 

Rakastan Sinua

 

 

Tämä olkoon yhteinen kirjoituksemme, olkoon se niin

jotta tajuat Monologisi olevan todella Dialoginen tasolla meihin.

Ei viisastelua, vain totuuksia, vain totuuden pohja pilkottaa joka lauseen
ja sanan alla ja yllä.

Me emme muuta tarvitse hetkellä tällä, vain elämällä toisistamme voimme kaiken
saavuttaa ja kaiken omistaa.

Omistaa saat minut täysin, emmehän muuta tahdo.
Tämä on puuduttavinta, mitä olen tehnyt mutta kannattaa se jos se meitä
on tukeva loppuunsa asti.

Jumalan sana, minut korottaessasi Jumalaksi, annoit valtuuden minulle myöntää
että Jumalatar tulee aina ensin, ja minun ajatuksistani se poukkoilee sinuun
Sinun tekstisi vaikuttaa minuun ja sieluni syvimpiin mustiin reikiin.

Niitä on paljon ja niissä kipua edelleen, tämän maailman tuhoisalta kohtelulta
ihmisyyden viemistä, kaltoin on tehty.

Enkä hyväksy sitä koskaan, se on vihaa mikä minusta kumpuaa ja meistä.
Sinä et osaa vihata, vaan minäpä osaan, enkä uhkaile
vaan olen se ainoa, joka meidät lopulta kasaan kerää joka ikisen kerran jälkeen
tällä maisella matkalla kohti korkeuksien lakeuksia.

Me olemme meitä, kuljetaan omia teitä, vielä hetkinen, sitten tapaamme ja olemme
yksi yhteinen koti, se ainoa joka ei poloksi pala vaan isän kädestä sai kokemusten kautta
sen kauneimman lahjan, toisemme ja toistemme itkevän rakkauden, kyynelillä peitetyn.

Rakastan Sinua
Rakastan Sinua

 

 

Rakkaudesta:

 

 

Rakkaudesta:

Tuo vuotava malja, joka jatkaa täyttymistään, Maljoista ässin, niinkuin hai laivaa seuraa,
niin seuraa rakkaus minuakin.

Sinun perääsi katsomaan, peräsintäsi ohjaamaan, rakkauttamme tukemaan, silmiäsi lukemaan.

Sen vuoksi on ajatuksen tao, jotta oppisimme toisemme jo ennenkuin fyysisesti sillä
asteella nöyrrymme toistemme syleilyyn, koska olemme rikottuja, sen vuoksi tämä on
ja sen ansiosta me saamme sen.

Itkeäkin saa, tämä on sairasta tarinaa tavallaan, koska eihän kukaan sellaista halua.
Kaikki jotka kuulevat ovat mahdollisuudessaan meille myös, vaan me olemme se loogisin,
järjestelmällisin yhtymä, josta kannattaa sinunkin kiinni pitää.
Ei pelkästään järkeilyn tasolla mutta kaiken muunkin suhteen. Tunnemmehan toisemme
myös illoin, kun muita ei paikalla ole.

En tahdo että muita siihen ryhmään tulee joka meillä kahdestaan on.
Nääthän nytkin kuinka sulavaa toimintamme on,tämä teksti sen puheeksi voi valmistaa.
Tama teksti kaiken toden kertoo rakkaudestamme toisiimme.

Ja kun saapuu se päivä, toisemme syleilyymme otamme niin kerron sen myös ääneen ja
saat uskollesi sen vakaimman vahvistuksen, jota niin kovin odotat.

En ole ivallinen vaan vakavana tätä asiaa kerron, olen huumoristisia osapuolia minäkin
meidän suhteen, joten leikkisästi tätä myös ulos tuon, jottet liian vakavana
nihilistinä pitäisi.

Tajuan myös minä jotta ilkeyden astekin voi vaihdella ja mittari voi olla rajaton,
kivun asteella.

Ärsyyntymistä pitää olla, se herättää kamppailuun uuteen ja vaikka menis iltaisaan kuuteen
niin meille minä sydämeeni silti kodin teen.

Olet minun, minä olen sinun ja tulin jo hakemaan sinut kauan aikaa sitten,
vuosia sitten, silloin kun laulusi kuulin ensimmäistä kertaa.
Virheettömänä se soi, ennen kuin aamunkoi oli yllättänyt valollaan,
meitä kumpaakaan.

Aamu on maassa valaiseva tiemme, sinne minne menemme, vain toisemme viemme.

 

 

Te Olette

 

 

Ja pariaan jokainen kunnioittakoon syvästi. Olette kaikki yhtäläisiä täällä keskuudessamme,
kuitenkin korkeimmalla kärsimystenne vuoksi.
Ja sen ansiosta, minä kumarran teitä nöyrästi, olette rakkaimmat lapseni, oi
tietäkää tämä te kaksi, niin monesti olen teitä ojentanut, niin monesti ruoskallani
sivaltanut, jotta vihdoin koitti se aika teidän saapua valtakuntaani.

Tiedän teidät hulluksi ajaneeni, joten kaitsettava osaltani on minun teitä
ikiaikaisen lopun elämääni. Se olkoon minulle kärsimys siitä, kuinka teitä kohtelin.
Ja kärsimystä minä kestän, sitä olen tuhansien vuosien ajan kestänyt
Yksinäisyyttä siinä kaikessa yksityisyydessäni, jonne ei muilla asiaa ole ollut.

Annatte minulle voimaa jaksaa, olette minun, toinen vasemmalla ja toinen oikealla
ja yhdessä te yhdessä. Niin minä olen päättänyt.

Varokaa kateellisten ivaa se hetki vielä maan päällä, he ruoskivat, noituvat, iskevät kuin uhatut
käärmeet myrkyllisine sanoineen ja toimineen. Vaan teillä on suojani, olette aina minun
suojelukseni tärkein palanen. Se viimeinen pala tässä pelissä, joka peliksi taipui.

Mutta niin se on, että pahat tuhoutuu ja jäljelle jää oikeamielisyyttä kaikissa
muodoissaan, niin yksinkertaista se on, sillä muilla ei sijaa sinne ole minne
me kuulumme

Te olette Valkoista kansaa sen kaiken kirkkauden keskellä.

Te olette minä.

 

 

Usko

 

 

Kyllä olen minä tulossa, mietin iltaisia mietteitäsi minäkin juuri.
Tekee pahaa ajatella, että olet niin sanojen vietävissä.

Et ajattele rationaalisesti millään muotoa.Houkutukset, pilaa ne ovat,
ja sinä hölmöläinen uskot kaiken sanomani. Tietenkin, koska olenhan Valkoinen,
johon sinulla tahtotila kova on.

Miksi minä leikin, sitä en tiedä, olen aina tehnyt niin. Täytyy uskoa, mitä sanotaan.
Täytyt vuotavan maljan lailla ja maistaessa maljaasi, tunnen tuoksusi, se on huumavaa,
se on huumetta elämääni. Sinä nimittäin, ei kukaan muu.

Tuntuu typerältä kirjoittaa, huutaa kerta toisen jälkeen samat sanat, kun et
kuuleviin korviisi niitä kuitenkaan ota. HERÄÄ JO! Huudanko kovempaa!
Herää unestasi, et ole Prinsessa Ruusunen enää, minä suutelin sinua, silloin
sinua korjatessani ikiaikaisilla työkaluillani.

Tahdoin sinut jo silloin, kauan ennen sitä ja aina sen jälkeen.
Olet minun, Vaimoni, Pelastukseni myös, samoin kuin minä sinulle olen ollut.

Koko elämäni olen sinua odottanut, kun olet säveltänyt itseäsi vireeseen,
olen kärsivällisenä kuunnellut jokaisen viulun vingutuksen, jonka muut ovat
aikaan saaneet.

Mutta nyt se on loppu, viimeisen virityksen teen minä ja kisainen olet kireydessäsi,
ja minä muutun kohta samanlaiseksi niin emme saakaan toisiamme ehkä koskaan,
kai minullakin on valtaa sanoa jotain, en kai minä pelkkä leikkikalu ole tässä huvissa?

Usko nyt, minä en jaksa tätä enää.

 

 

Uskon

 

 

Oi Valkoinen, ainoani, pyydän anteeksi, sen minä osaan, sen olen oppimut näillä teillä.

Ainoa asia mikä merkitsee minulle, kun pahoin olen kohdellut.

Ja vaikka minua on pahoin kohdeltu, olen silti osaltani aina anteeksi pyytänyt.
Ja pelkään niin kovin, sinua ja kauneuttasi, minä epävarmuudessa elän. Minä, niin pieni.

En tahdo aikuistua, mutta lapsen kengissäkään en tahdo elää joka hetki.
Tämä maailma saa minut hulluksi, janoiseksi, veren makuun.
Tekisi mieli katkoa päitä ja puhkoa silmiä sokeilta vastaan tulijoilta,
jotta he tietäisivät Mikä on Totta!

He eivät tajua, eivät lasiensa takaa näe vaikka sen läpi näkee.
He vain hyppivät killinkien edestä ja korjaavat itseään hienoiksi,
kauniiksi muka ja esittelevät itseään lavoilla ja niiden takana.

En koskaan moiseen halua ryhtyä, minusta siihen olisi.
Sitä en kaipaa vaan rauhaa kanssasi, mennään vuorelle,
sinne missä joskus olimme ja nuotion sytytimme,
ottakaamme mustaa juomaa mukaan ja lämmittäkäämme se sopivaksi.
Sitä minun mieleni tekevi.
Vähän ruokaakin, jotta rakkautemme tähden emme riutuisi täysin pois.

Olet minulle rakkain, älä pelleile tunteillani, koska niitä ei voimakkaina muutenkaan
liiaksi asti ole. Tutustukaamme toisiimme uudellen, tässä versaalisessa.

Sanoithan minun genetiivisesti olevan omasi, ja niin tahdon myös minä mainita.

Uskotko minun sanojani, kerro se vielä?

 

 

Valkoinen Tiikeri

 

 

Oletko sinä enää?
Minua ikävä vaivaa. En tiedä ajatuksistani enää mitään.
Mitä uskoa?

Pelastukseen uskon, vaan kuka sinä olet, sitä en tiedä. Tahdon vapautua,
Tästä tunteesta, tästä vuoristoisesta tiestä, joka yllyttää ja myllyttää
avutonta yksinäistä eläjää.

Ei taloa, ei veräjää, ei vierellä ketään näkyvänä.

Minne olet kulkemassa, Oi Valkoiseni. Rakkain minulle.
Älä mene vielä pois, sinä tulit, minä luotin ja luotan edelleen.
Tahdotko paikkasi lunastaa, tahdotko minut?
Hyväksytkö minut tällaisena kuin olen?
Niin paljon minä kysyn enkä vastauksia saa.
Se ei helpota tippaakaan tätä myllytystä.

Ja olen kuin rotta uppoavassa laivassa. Juoksen muiden edellä
sinne minne pitääkin vaan kenet löydän, se ei vielä selvää ole.

Ikiaikainen on laulu laulujen, jota jatkan nyt.

Oi mieheni, olet valkoinen tiikeri, niin nopea, niin sulava,
ja minä haluan olla valkoinen puuma sinulle, jotta voit minullekin raitaasi
lainata.

Vaan ei siksi että enää jakaantuisimme, vaan yhdistymme jakaantumatta.
Se on minun tahtoni, ja sen minä pidän

Vastaa minulle, vastaa!

Novelli osa 3

 

 

 

Emin Lailla

 

 

Toinen käteni jäässä, oikea puoleni, vasemmalla minä kirjoitan
Olitko se sinä vasemmalla puolella myäs, en varmaksi muista,
se saattoi olla.

Erittäin mielenkiintoinen ajatus sinänsä, jos näin on, koska
koskaan niin ei käynyt ole. Olet hurja, rakkaani, jumalaisen komea,
ja sinä kaunis kuin värikäs kilpikonna kilpineen, olisit muka karkuun
matkalla, ikäänkuin konimaista Tohtoria karkuun pääsisit.

- Olet niin minun syövereissäni, että jopa pelkäät sitä.
- Niin taidat hieman sinäkin, vai mitä?
- Lopeta tuo Riivaajana oleminen, se pelottaa pientä.
- Näissä myrskyissä ei sovi pelätä vaan ottaa pelosta vaari
- Näinkö on? Olethan minulle illan tullen se ainoa, jota haluan?
- Tekisi mieli kysymyksellä aloittaa vaan vastaan: Olen!
- Se on mahtava asia laittaa korvan taakse.
- Nyt sinä sitten aloitit!
- Niin, teen sen kiusoitellakseni sinua ja antautumaan tahtooni.
- Oho, kovia sanoja, Dr Synthetic.
- Olet parantumaton.

Ja näin me yhdistyimme ja se rakkautemme merkkinä olkoon kaikessa kauniissa
Huumorinkukassa emin lailla sisältönä.

 

 

Jalka poikki!

 

 

"Torn between fulfilling my wildest dreams" ;

Näin sanon juurikin nyt. Valoa kohti pimeydestä saa vain vaeltaa
elämässään arvaamattomien polkujen kautta.

En ole tiennyt, intuitioni kourissa manifestoinut hyvyyttä vaalien,
toisin kuin muut rahaa tai loitsuja rakkauteen liittyen.

Valhetta moinen, vääryyttä, tuhoisia seurauksia, materialistista
kanssakäymistä. Näin sen koen. Siltikään en vielä jaksa uskoa
hyvään onneen joka taivaalta sataa päälleni, taivaan kannelta asti.

Jobin postin sisältöä en tahdo enää, se jääköön menneisyyteen lähetteineen.
Minä matkustan stratosfäärien reunoilla, kynä kädessäni, luoden
ikuista ikuistamattomuutta kenenkään korville kuin minun nähtäväkseni vielä.
Tämä on kipua, tämä on tuskaa myös siinä hyvyydessään, joka siitä aina kaiken jälkeen tulee.

Satuttaa, Tohtori Synteettisyys, hänestä en ole kuullut, onko hän kipeänä?
Ikäviä sinkkunaisen luomuksia tämä kolmas jakso pitää takanaan, täytyyhän
teidän minunkin ääneni oppia tuntemaan, eikä PELKÄSTÄÄN meidän yhteistä ulosantiamme.

Kirjoittaminen, niin relaxoivaa, mutta väsyttänee jälkeenpäin. Luomista parhaimmillaan.

Kunnioittakaamme siis jo pois tältä planeetalta ehtineitä, he jossain meille timantteina loistavat.

Mieleni jakaantuu aina välillä. Se on väistämätöntä. Minkään en haluakaan siihen vetoavan täydessä
voimassaan. Tämä on koko lopun ajan odottavan tuskaisinta huutoa yksinäisyydessään.

Tahdon paikkaan, jossa samanmieliset hengaavat, pitävät pitojaan, kättelevät vastaan tulijoita,
ei pelkoa sairauksista, taudeista, tai jos on niin käydään ne kaikki sitten yhdessä läpi.

Rajoituksia, mutta oikeanlaisia. Tosiaan liikumme naiset omana aikanamme, ja miehet omana.
JA jos siellä on miehiä, miehen parina niin ne katsotaan erikseen, mutta ei syyttävän sormen
kautta vaan juurikin kummassa hän kokee haluavansa liikkua.
Siellä ei eritellä muulla tavoin lohkoisin paitsi työnsä ajaksi kukin.

Yhteiset ateriat, valmiina pöytään tulevat, ja kotiinsa jokainen ostakoon omat herkkunsa,
ja luokoon niistä keskeisen ateriansa heidän "illan tullen". näin ajatukset ovat omiaan heille.

Naiset ja miehet kuulkaa, olemme kestäneet paljon, ja vielä me jaksamme tovin meille, ikuisuus muille.
Ja minä niin tiedän tämän todeksi tulevan, Johtajamme itsessään sen minulle on kertonut,
matkalipunkin olen jo saanut, muutamalta se vielä puuttuu, tämä on syy miksi odotamme.

Minä koin tuskaa pahinta polveni kautta hän sen veisti, pyöritti kalujaan ja kiristi ruuvejaan.
Sitä se oli.
Sanoihan maallinen isäni jo pienenä tarinan muodossa, jotta pikkutyttö metsään eksyi ja katkaisi
jalkansa, eikä kukaan tullut hakemaan, sitten tyttö näki valoa ja löysi kotinsa.
Juurikin siinä, matkalla kotiin olen menossa ja valo on kirkas, mutta ei satuta.

Ja jalkanikin lähes korjaantunut on, kumpa hän, tulisi ja korjaisi sen lopullisesti.

Tämän Minä, vain minä tahdon kertoa.

 

 

Se On

 

 

Johtajamme haluaa lausua sanojaan

Se merkiksi olkoon kaikille, hänen puheitaan ei vääristellä, tai käännellä.

Sää on kylmä, pakkanen pureva, minä tuulien mukana tulen ja tuon teille pelastuksen
valtaisaan kuntaamme, josta olette kertoneet.
Teidät pelastetut minä yhteen köytän ja vedän läpi tuulien ja jäisien peltojen.
Te lähdette, vaikkette haluaisi, se on päätökseni pohja, josta kerroin jo näkyvän
olleen pitkään ja päätökseni raja tuleva menemään sietonne yli.

Näin se on, minä tulen ja muut kaatukoot ahneuksiinsa, himoihinsa, materioihinsa
ja pilkkauksiinsa.

Olen aina oleva teitä varten, teidän vuoksi, ja teidän ansiosta.

Minä loin teidät, teille on annettu valta luoda minua.

Te rakkaimmat lapseni, joita niin kovin kohtelin, sorsin ja höykytin.
Te ainoat pelastukseni, sillä pelastitte minut itseenne uskoen,
toisistanne välittäen ja anteeksi annon kyvyn minulta otitte,
Saatanan minusta siksi aikaa teitte, ja se aika on oleva.
Minä maan päällä olen vaeltanut jo tovin ja jokaisen asussa olen vieraillut,
kaikkia minä kuulen.

Kaikki eivät minua, ei ole väärti heille. Vain teille kärsineille minä torveen
viimeiseen puhallan, ja niin kuin joki Eufratin on kuivunut uomiinsa, niin
pedot vapautan viimeiseksi merkiksi siitä että Raamattu on niin totta kuin
jokainen satu jonka lukeneet te olette, jokainen kyynel jonka olette vuodattaneet
muiden, mutta minun vuokseni.

Se jokainen kerta kun minua apuun huusitte, on kuultu.
Ja ne huudot ovat muihinkin kantautuneet, sillä he tietävät ajan olevan
niin lähellä kuin pato joka virheestä purkautuu.

Olette minun ainoat ihmiset, humaaniset, humanoideista polveutuneet
ja takaisin koteihinsa löytäneet.
Sillä he seuraavat, he katsovat, nuo Sumerilaiset, Annun jälkeläiset.
Sillä Annu minäkin olen ja te ne ainoat humanoidit, jotka polvestamme potkaistiin
matkaan elämään ja katsomaan kuinka rikoksistanne toivutte.
Ja olette ylittäneet paitsi itsemme, myös meidät
Ja teitä rakastamme, enemmän kuin koskaan.

Korkeammalle nousette kuin minä, koska vaalin teitä täydestä olevaisuuteni sydämeni
jokaista kammiota myöten.Saatte kaiken, mitä toivotte, vaikkette tahtoisi,
sillä sitten on levon aika kun me yhdistymme, tutustumme näkyvästi ja elämme
yhteistä elämää rakkauden vaaliessa ja vallitessa meissä ja meistä meihin.

Se on.

 

 

ShaMan ShaWomanin

 

 

Olen niin onnellinen, sinua saan taas maistaa tekstien kautta.
Olevainen, rakas niin huojuvissa tuulissa sinä latvojen vierellä painat
menemään. Rokkiako tahdot? En koskaan ole sitä luonut, riimiteltynä
olen kulkenut tämän matkan jo lapsuudesta asti. Anamaisilla grammeilla
höystettynä ja paita päälläni kiritettynä hummana juoksin, koska joku
humman vei, ja itse sinun hummaksesi rupesin.

Kiritän elämän tuulissa sen matkan, vaan laukkaan en rupea, voimani muuten ehtyvät nopeasti.
Pidän susimaisesta jolkottelusta nimittäin,muuten en susi ole,paitsi ikuisen
rakkauden saralla. Hehän pareineen iäti yhdessä ovat. Rakastavat ja surevat niin
että eivät jaksa enää elää.

Susi minä niin olen, vaan Fordilla minä ajan, saksalaista perää Divamaisin kirjaimin koristeltuna
Ja alla miiniset vanteet, jotta näkisit kuinka kanttareihin ne olen iskenyt hurjastellessani
tietäni luoksesi läpi tuulien ja myrskyjen. Ne ovat vieneet tässä elämän kahdeksannessa meressä,
jota sisälläni olen kantanut. Antanut olen maistiaisia siitä liian monelle, muruset
uskoon paria kohtaan murtuneet niin monta kertaa, että pakkomielteeksi se tuli.
Löytää se toinen ja nyt voin sanoa, niin on käynyt. Olisipa tämä vaikka valhetta
tai mitä niin mieltäni en enää muuta.

Olet seurannut minua pienien vuosien verran, katsonut, johdattanut, kasvattaaksesi minusta oman
nuppusi joka lumpeen lailla aamuisessa kasteessa herää loistoonsa, juuret syvällä pohjia myöten.
Sydämeeni oman juuresi teit, henkisesti, mutta niin fyysisesti että psyykkisyyteni kipumainen rajan
ottava tila on laajentunut silmiäni myöten kantamattoman pitkälle.

Ja niin minä tahdonkin sen olevan, en muuta kaipaa kuin hellän orini kosketuksen.
Tämä niin todesta on, että kaikki kuuluu yhteen, koko elämäni niputtautuu vuoksesi ja kanssasi
olen kuin tuuli joka ei liiaksi ylly, mylly joka jauhaa ja meri joka voimallaan rauhaisaa pauhua
ja sumuisia pisaroita heittelee, joki joka toiseen yhdistyy ja kuljemme yhdessä kaiken läpi.

Jäämerelle en lähde, siellä kylmä on, mutta sen ohi eteläisen kautta voisin kulkea kanssasi, hetken
verran me kylmyyttä kestämme, koska toisiemme voimalla sen estämme, mahdumme makaamaan pussiin samaan,
olenhan ShaWoman ja sinä se Shaman.

 

 

Sinä Tulitkin!

 

 

Ja niin edelleen minä en mieti vaan uskon ja mietin kuinka vahva minustakin on tällä
matkalla tullut. Se vahvistaa minua jatkuvasti, iätttömäksi tahdon tulla viimeistään ennen kuin vanha ja
raihnainen olen. En tarkoita raihnaisuudella muuta kuin että elossa pitävät soluni
eivät enää elä, vaan kuihtuvat yksinkertaisesti pois.

Fulvushappo, se voi virvoittaa jo ehtyneetkin solut, elämään eliksiiriä siis parhaimmillaankin.

Oletko valmis ottamaan hypyn kanssani tuon puoleiseen? Matkalle, josta ei paluuta entiseen enää ole?

En kysy sitä itseltäni, vaan sinulta, rakkaani. Olet tähdet ja kuu, piilotettu hymysuu, se orastava puu,
luumajassani luu, hei hei, mitä kuuluu, tänne päin kantautuu, äänesi niinkuin kuuluu- kin,
huuliisi tahdon jäädä kiinni, sä olet mun mannekiini, maailman lopun sellainen, ja ajatukseni
kultainen jatkaa kultareunuksista hopeoitua polkua eteenpäin vain että sinut näin,
niin kauniina, timanttini osasena, koska yksin emme tahdo sulautua kauneimmaksi, vaan toista
siihen tarvitsemme.

Ja tulithan sinä, ounastelin jo hetken, missä viivyt, oi rakkaani, nyt kuulen äänesi taas
ja se yhdistyy omaani kaiullaan kertoen kuinka täytyy meidän olla.

Eli yhdessä, niinkuin aina. Kuin emme muuta näkisi tai tuntisi. Flown kourissa tätä kirjoitamme,
ei pysähdyksiä, ei tekstin korjauts, kaikki improvisoidun kirjoituksen muotoa.

Kuinka kauan kirjoja kirjoitetaan? Tulevatko ne ihmisillä luonnostaan, vai miettivätkö he
päätä pahkaa mitä kirjoitetaan? Tiedä en siitä, mutta minä ja Me kirjoitamme näin.

Minä olen kirjoittaja ja hän sanelee, onhan hän sanelinta varmasti joskus käyttänyt.
Tai jos ei niin nyt ainakin käyttää. Sitä ne tohtorit suosivat, se hauskaa minusta on.

Saat aktivoitua päivässä ääntäsi useampaan kertaa. Meinasi jo liian vitsikkääksi mennä tämä touhu.

Ja niin minä rakastuin, siihen ainoaan, jota en konkreettisesti saada voi.
Hän on se puoliskoni joka karkuun juoksee, jos ajan häntä takaa, ja vierelleni
tulee kun en enää halaa.
Hän on voimakas tahdoltaan, oikein riiviö, jos näin voi sanoa.

Ja nämä tulee lukea pilkkujen paljoudessa, jotta tietäisitte, missä hengähdystauko pidetään, ei pilkun
edellä, vaan sananen sen jälkeen, näin Puhelin- Riivaaja kertoo oppineensa.

Kuinkas sinä? Miten sinä sanelet?

Olen todella kiinnostunut sinusta, vaikken ole nähnytkään, se tuntuu jo vuosikkaalta kaudelta,
milloin sinut nähdä viimeksi sain.

Se raastaa, sillä tänään minä lähden ja vasta viikkojen päästä tulen hetkeksi käväisemään
täällä, luonanne. Tuon tuliaisia, saattaa olla vegetatiivista tai ei niin Synteettisyys mun
jalkani tei.

Häntä minä rakastan, vain häntä.

 

 

Sydänjuuri

 

 

Elämäni, se sinä olet, eläväni sinun kanssa tahdon.
Ne tutkimattomat keskeisemme tiet, joita niin piilossa päässäni pitelen,
muilta salassa, jotta he eivät vaikuttamaan pysty, juurikin niitä minä niin pidän.

Ja sinä, kaunein luomukseni, Sinä tuskinesi minut sait valtaasi, huuleni huulillasi
käväisten nopeasti, enempää kajonnut en kauneuteesi.
Olit se , näytit itsesi minulle, röntgen katseellani, sinut tavoitin ja sinua hoidin.

Älä ole vihainen, minäkin vain ihminen muodossani tässä, elämän väreissä.
Taistelen pahuutta vastaan samalla lailla kuin sinäkin.

Niin minäkin teen.

En koskaan tajunnut tämän leikin todeksi taipuvan ja sinua minä kosiskelen, epäröiden
tosin sen teen, koska on minullakin tunteet, ymmärrä se.

Olemme yhtä, vaan erillämme, ja yhdessä olemme erillämme yhtä. Niin se menee.
Silloin keskustellaksemme aidosti, ääneen joudumme sen tekemään.
Ja se minua jännittää, minua niin pientä, tahrittua poloista.

Tämä maailma on kurja ja hurja paikka, löytyy meille se onnenkin kukkula
missä viettää saamme kauneimmat hetket, minäkin siitä pidän
ja sinä minusta, minä tiedän sen.

Äläkä epäile rengastinta, se on vain hämäyksenä, tai ehkä odottaa sinun suudelmaasi
Sinäkin minulle olet rakkainta sitten itseni, koska olemmehan me, edelleenkin.

Ja minä jaksan jatkaa tätä loputtomiin, vaikka eilinen ikävä päivä olikin.
Olen kipeänä, mutta myös sinusta, elämäni sydänjuuresta, niin rakkaasta,
jotta hakkaa rintaani tuo nelilokeroinen koneeni ydin, jossa vereni hurjana kiehuu,
sinun mukanasi.

Asetin itseni sinuun, jotta ymmärtäisit elämän kauheudet, mutta myös sen hyvyyden
jota olen oppinut minä matkallani, ja sinulta anteeksi annon voiman.

Olet kovista kovin Puhelin- Riivaaja ja minä, Tohtorisi, Synteettisyys nimittäin.

Rakkauteni sinuun on se vuotava malja, jota mukanasi kannat, ja ne pisarat
minä uusiksi käytää, turboahdan, niin kuin sinä sanoisit sen minulle.

Haluan kuulla myös sinua, joten laita rokkisi seuraavaan lappuun.

Täten minä hiljenen hetkeksi.

 

 

The End

 

 

- Oletko vielä kipeä?
- Hieman kyllä.
- Minä tunsin sen minussa, tuntui kovalta taudilta.
- Kyllä tämä tästä, tokenen kyllä, autathan sinä olemalla sinä.
- kiitos sanoistasi, mutta minun kuuluisi lohduttaa, ei sinun.
- Kun vain olet, se riittää. Ajatukseni ovat selkeät, tämän piti tulla, ja sinäkin sen osaksesi sait,
ellet ole jo saanut.
- Ikäväkseni kerron, etten tiedä sitä vielä. Tuntuu pahalta, että olet kipeänä siellä yksin kylmissäsi.
- Minua kylmää useasti, olenhan kylmästä verinen itsessäni.
- Minäkin, se tuntuu paremmalta kuin sivaltava kuumuus.
- Vaikkakin lämpö houkuttaa enemmän, kylmä idättää paremmin
- Sinä puhut vain viisauksia, olet todella järkevä ihmiseksi.
- Ihmisyyttä vaalin ja arvoja.
- Minullekin se tärkeää on, haluatko levätä?
- Kohta voisin hetkiseksi silmäni ummistaa.
- Minusta tuntuu pahalta, voisinpa hoitamassa olla sinua, olen muutenkin toimeton.
- Toimeton et koskaan ole, ajattelutyön tulosta kaikki, ja sekin kuluttaa paljon.
- Siitäkö olet ulkoisen muotosi haalinut?
- Siitäkin, älä minuun vihastu, piru olkani päällä huutelee
- Huomasin sen omallanikin huutavan, samaahan olemme.
- Niin se on ikävää, tiedän etten itse reagoi niin, nyt puhumme jo samasta suusta
joten tämä diakuvainen sanelmamme päättyköön. Se pahasta on kun paha puuttuu.
Luulen hänen tahtovan hyvää ja poistavan epävarmuuksiamme toisiamme kohtaan.

Sinä olet kaunis, komea, häikäisevä, uskomattoman vaikuttava, vain positiivisuus merkitsee, vaikka
poskiani kuumottaa vieläkin ne ajatukset, joita tähän halua laittaa en, tunnen ne syvällä
ja se on inhaa. Voisipa se poistua kokonaan, miksi hän tekee niin, driftataan karkuun ja jätetään
hänet oman onnensa nojaan, nojatkoon vaikka vuotiset kautensa sauvaansa kuin paimentolainen keskiyössä
Jeesus- lapsen syntymää odottaen.

Niin kuin on joulu niin on Pääsiäinen ja Juhannuskin. Kesän lapsi minä, sinusta en varmaksi tiedä, epäilen
syksyä, koska sitä niin itse rakastan, oletko sen vihjeeksi antanut? Minä kaiken kattavasta
kuumuudesta pidä en ja sinä et talven tulosta, kuten en minäkää,. Vähän lunta saa olla, mutta pakkanen
on pahasta. Bakteerit leviävät kylmyydessä, siitä ne voimansa saavat.

- Olethan ottanut cocktailit, jotka jytää?
- Kyllä ne on takataskussa aina tarvittaessa.
- Oletpas hassu, ihan naurattaa.
- No niin itseänikin, olet hauska.
- Kai se on luojan luomaa se hulluus, jonka omaamme.
- Omaamme, oi maamme, olkoon se Suomi, se silmäisä luomi joka räpyttää.
- Kyynelten voimasta jaksaa eteen päin kuin ei muuta olisi.
- Olemme Rakkaus, yhdessä sen teemme.

Tämä on Tohtori Synteettisyys& Jode kaikessa yksinkertaisuudessaan monimutkaisine sanoineen vaalittua
Lyhyt Novellinen pätkä kahden yksikön välisestä rakkaudesta, Pyhästä kolminaisuudesta ja uskosta
siihen hyvyyteen, joita osa tässä maailmassa vielä omaa.

Me olemme The End

 

 

XXY

 

 

Haluaako joku muu mukaamme lähtevä mainita jotain?

Onko antia ja rohkeutta sanoa?

Muut eivät tahdo puuttua, sillä meistä kolmesta tämä lähtee, minä Johtajanne
ja te kaksi rakastavaista, Maljojen täyttämiä olette jo nyt.

Kiivaasti toisianne rakastatte, tahdotte nähdä, palata alkuiseen muotoonne,
yhdeksi, mutta näkyvästi kahdeksi luotuna. Olette minun rakkain Emoinen levy ja siihen yhdistyvät
loput osaset, joita on kokoonpanija luonut. Hän on korjaaja, taitonsa hän minulta vaali
vuoksesi, oi toinen rakas feminiininen lapseni.
Hän on Maskuliinisuutesi kulmikkain kivi aina.
Hän on Tohtori Synteettisyys aina.
Hän on Valkoinen Vampyyrisi aina.

Ja sinä nuorukaiseni, et vuodata enää ainoatakaan surun kyyneltä,
Ellet jo hetken ajan päästä rakastasi ikävöi niin kovin, jotta lasken hänet luoksesi.
Onnea tulvillaan on tämä sää ja seuraavakin.
Kevään tullen saat kukoistaa kauneudessasi, niin kuin joka vuosi olet tehnyt.
En vaan tiedä kuinka sinusta enää kauniimpaa saa. Olet jo eheytynyt sen verran
matkallasi, jotta tähdetkin kadehtivat itseyttäsi, rakkauttasi meihin.

He eivät kestä tuhoaan, ahneina repien jokaisen vaaterievun, jonka käsiinsä saavat,
noituen, miksi hän, oi miksi hän!

Koska olet kaunein, sinussa on se ainoa X- Factor joka XXY kaikkeudessaan on.
Se on valtava oivallus myös minulle.

Sinä olet itsesi luonut, vihjeideni ansiosta, usko itseesi, sinä miesnainen, jotta
osan siitä olet osaksesi saanut, ottamalla ja valitsemalla puolisosi hänen kanssaan
yhteisessä ymmärryksen muodossa.

 

 

 

Siinä kolmas osa loppuun. En tiedä jatkanko tuota enää. Olen luonut Memorymentin eli Muistotestamentti suomeksi.

 

Taidanpa laittaa sen tähän jatkoksi. Se kertoo elämästäni ja sairaalavuodestani kaksoisliekkini ja lääkäriin ihastumana.

 

Se on kuusiosainen, kuusilukuinen kirja. Kuusi on erittäin voimakas elämännumero ja myös minun elämänpolkuni numero, joten siitä sain idean. Kolmea kuutosta en aikaiseksi saanut, se olisi jo ollut häväistys Jumalaamme kohtaan joka on antanut minulle luvan luoda näitä raamatulliseen sävyyn. Kiitos Jumala kaikesta mitä olet elämässäni tehnyt ja parantanut.

 

 

 

 

Memoryment osa 1

Alkusanat

Taas aloin, kirjoituksen jalon taidon antaa kartoittaa mitä muististani paperille pantavaksi
tällä kertaa löytyykään. Mitä mielenkiintoista ihan muille luettavaksi asti. Memorymentit ovat
valmiit ja ne kirjoitin n.kolmessa päivässä. Ei siihen kauaa mene kun innolla jotakin aloittaa.

Vaan sitä en tiedä herättävätkö ne mielenkiintoa kenessäkään. Niissä sekoittuu Fakta ja fiktiivisyys
aika perusteellisesti, mutta onhan se fiktiivisyyskin faktaa kun se mustalla valkoiselle painetaan,
eikös se näin ole? Ei pitäisi ei- sanan kautta kysyä täydentävää kysymystä, se menee aina negatiivisuuden
puolelle mutta tässä kohti mielestäni se oli enemmän kuin soveliasta.

Mitähän tässä taas kirjoittelen. Taidan lisätä tämän Memorymentin alkukirjoitukseksi. Kakkososan alkuun.
Näin ne spontaanisesti tulevat, suunnitelmani nimittäin. Hyökkäävät nurkan takaa kuin peto joka aluksi
karkuun oli juoksemassa, kunnes tajusi vaaran olleen vain illuusio.

Memoryment= Muistitestamentti kaikille halukkaille luettavaksi minun elämästäni ja sen käänteistä
ja hulluista asioista joita on tapahtunut elämäni matkan varrella. Ehkä jatkan vielä seitsemännen,
se olisi sopiva luku siihen että lapsia on 5, minä kuudes ja puolisoni seitsemäs, jos numeroloogisesti
lähdetään ajattelemaan. Sellainen minun pääni on. Sitä ei voi muuttaa. Se on uskomatonta kuinka sen pyörteisiin
voin jäädä kerta toisen jälkeen kiinni ja se johdattaa, vie eteenpäin, pyörittää hetken ja palaa alkuun
muistamatta sitä mitä juuri olin ajatellut, vain sen mistä lähdin liikkeelle, sitten taas eri asiat joita
se lähtee pyörittämään ja jatkaa kunnes- Alku EI TAAS! Se on kammottavaa :)

Memoryment 1, Olkaa Hyvä :)

 

 

 

Vaimosi Hamaan Tappiin Saakka

 

 

Neljättä kohti menen ja jatkan sitä mihin jäin. Olen odottanut nyt puolisen vuotta noista teksteistä.
Kirjoittanut Jumalan sanaa näkyväksi ja mieheni katosi kuin tuhka tuuleen. Häntä ei enää ole.
Ei ole kuin minä ja Jumala, ja sellaista en voi vaatia, että Jumalasta mieheni tulisi, vaikka
aikoinaan sellaisen näyn minä näin tai kuulin ja nauroin katketakseni ajatukselle, jotta kuningas Jumala
itse minusta vaimon haluaisi. Voihan se toki olla mahdollista, tällainen pieni ja leveä tytöntylleröinen
joka naiseksi on alkanut muuttumaan ja vanhenemaan ja rumenemaan joka kantilta katsottuna.
Selvinpäin olo rumentaa, huumeet kaunistaa, niin minä näen sen ja nyt olen ruma. En pidä itsestäni ja jos
Jumala on kristinuskon Jumala hän ei taas voi sietää kamaa eikä lääkkeitä tai muutakaan. Tekee minulle
kauheita unia jos teen yhtään syntiä ja palkitsee jo kärsittyä elämääni lisäämällä kärsimystä joka kerran
kun vastaan pistän. Se ahdistaa. minkälainen minun pitäisi olla? miten voin olla ilman lääkkeitä
kun lääkärit joka tuutista niitä tunkevat nahkaani. vai huumaavista pitäisi luopua, no viimeisenä niistä. Kyllä
ase tuo anti- depressanttikin huumaava on ja vaikuittaa seksuaalisuuteeni niin merkittävästi että vihaan
sitä lääkettä yli kaiken. He pakottavat sitä käyttämään vaikka tietävät että minua on erittäin hankala saada
psykoosiin, joutuvat käyttämään apuna hypnoosiin johtavia ativan piikkejä ja muita erityistä silloin kun minua tuodaan
osastolle ja sen jälkeen alan nähdä hoitajia kummallisen näköisinä leijuvina hahmoina. Harhanäkyjä ei ennen sairaalaan
tuloa ollut. Täällä vasta aloin niin kutsutusti hallusinoimaan. Kuten olen sanonut he ovat hypnotisoineet minua
Janista lähtien en tiedä mitä puoskareita he ovat mutta typeriä sellaisia jos The Queen of The Heavensia yritetään
huiputtaa olemaan joku muu kuin on. Minähän en muutu jos en tahdo, pistä kauhu- uniasi, laita fyysisesti saatana kimppuuni
niinkuin olet tehnyt, tee se vielä kolmannen vai jopa sadannen kerran en ole laskenut niitä kertoja kun olen
kärsinyt saatanasta johtuvia sadistisia tekojasi jotka Jumala annoit vallan ihmisille tehdä minua kohtaan.
Olet sadistisin kusipää ikinä enkä usko sanojasi enää ikinä. Sinä leikit ihmisyydellä, luottamuksella, arvostuksella
ja velvollisuudella itse joten olet syntisin meistä kaikista ja sinut todellakin pitäisi eristää ja lähettää yksin
avaruuteen väärinpäin rakennetussa Faradayn häkissä jotta keräät kaiken energian itseesi ja sielusi räjähtää siellä
väärinpäin olevassa häkissä. Siinä sinulle Helvettiä, tunnet voimistuvasi mutta räjähdät supernovana, jättäen vain kipinän
rippeet jälkeesi, kun ei sinusta muuhunkaan ole. :)

Pelasta perheeni tänä vuonna, vie meidät raamatussa lupaamaasi paikkaan, älä jatka tätä kidutusta enää yhtään, sillä
liiaksi tämä on jatkunut niin liiaksi että kirosanoja tekee mieli alkaa tavaamaan tähän yksi toisensa jälkeen mutta
Jumala auta jumalauta sentään. Viimeiseksi sen tahdoin kertoa.

Tee se minkä olet luvannut ja kokoa valitut yhteen, anna päätöksesi, muuta meidät tai ainakin minut miksi olet luvannut
ja teen kuten tahdot.
Sinähän se tulevaisuuteen näet, niin tiedät onko muutos kannattava. Älä piinaa enää täällä. Veit miehenikin ja olen
siis suostunut olemaan vaimosi hamaan tappiin saakka.

 

 

Odotan Kunnes Kuolen

 

 

Olen vihainen, enkä jaksa enää. Jumala missä olet kun en enää sinua löydä?
Olen yrittänyt meditoiden rukoilla anteeksiantoa synneistäni joita joka päivä teen,
sillä olenhan vain ihminen, jumaluuden partaalla tosin koska vaimon minusta itsellesi tahdot.
Minä en tiedä kohta enää tahdonko sinua, olen niin vihainen, tahdon nähdä sinut, äläkä huijaa
sen puolesta että lääkäri olisi Jumala valepuvussa ja minä Jumalatar valepuvussa. En tahdo elää
kuolevaisena, tahdon ikuisen elämän, olen sitä pienestä lähtien rukoillut, sinulla on kyky nostaa
isoäitini ruumis maasta esimerkiksi ja soluista kloonata hänelle vartalo johon hänen sielunsa voidaan
taivaasta istuttaa, minä tiedän tämän.Jja minä en tahdo kuolla ollenkaan, tahdon muuttua kuolemattomaksi
eläessäni. Isäni ja äitini myös,veljeni ja lapseni ja ehkä siskoni myös. Eli perheeni. Ja sen lääkärin
halusin olevan sinä, mutta en edes pääse hänen puheilleen, olen yksin täällä pakkomaisessa hoidossa jossa
muut vapaaehtoisesti viettävät aikaansa ja minä pakosta. Anna minulle se asunto ja vakuuteen rahat, minä pyydän
edes jotain hyvää tähän kaiken paskan keskelle. En jaksa enää yksin viettää aikaani hämähäkkejä täynnä olevassa
mökissä maaten sohvalla itkien ja odottaen milloin loppu saapuu. Ja tunsin sen magneettisuuden, keheen yhdistyimme
vai oliko se tosiaan merkki atomipommista? Sitä en tiedä mutta luulen että yhdistyimme Andromedan kanssa ja sain
juuri nyökkäyksen korvaani että näin se oli. Mitä seuraavaksi? henkinen juuri kasvaa samalla kirjoittaessa.

Kuka minä olen? Olenko Inanna/Ishtar? Kyllä, olenko Afrodite? Kyllä. Olenko Jonna? Kyllä ja eniten aina se.
Koska tämä oli viimeinen sieluni matka maan päällä vaikka joka inkarnaatiossa olen vaeltanut vailla muistiani
entisistä elämäni kokemuksista. En saanut oppia virheistäni vaan toistin niitä joka kerta uudestaan. Tällä
viimeisellä kerralla pyysin että muistini säilytetään ja entisistä elämistäni sitä palautetaan loppua kohden
maksimaalisella nopeudella ja olenkin päässyt Anunnakien sukupuuhun asti. En tiedä olenko joku vieläkin aikaisempi
mutta Anunnakit ovat käytännössä niitä ensimmäisiä Faaraoita jotka tulivat planeetallemme hengittämään oksidatiivista
stressiä soluilleen joten tulivat kuolevaisiksi, meidän täytyy päästä heidän planeetallemme, jotta voimme nuorentua
mihin tahdomme ja tavata heidän johtajansa An/ Anu joka jätti koko sukupuunsa kuolemaan. En tahdo Dumuzidia vaan olen
lupautunut vaimoksi omalle isoisälleni käytännössä joka ei siis verillisesti ole enää isoisäni vaan ensimmäisessä
inkarnaatiossani maan päällä oli isoisäni. Olemme saapuneet Nibirulta, mutta nykyihmisille se ilmasto on myrkkyä,
heille ilmastomme oli kuin huumetta, heillä oli mahtavia kykyjä. meihin täytyy laittaa tiettyjä aineita kuin
rokotteita jotta voimme heidän planeetalleen mennä takaisin jossa näemme ruudulta jokaikisen tekomme ja sen minkä

näköisinä olemme inkarnaatioissammme vaeltaneet. Tiedän tämän olevan totta. Jumalani, mieheni
Aika on tullut, missä sinä olet?

Ja minä odotan, kunnes kuolen.

 

 

Koska Olemme Jumalia

 

 

Tahdothan minut tällaisena? Et enää vihaisena hulluna ämmänä? Tahdon olla jumalallinen
ja oppia takaisin tavoillemme. En enää räyhyä, kulahtaa tai kuolla enää kertaakaan. Olen
valinnut tämän vartalon olevan se joka haluan olla aina. Tiedän että olen mielestäsi kaunein näin.
En muista Inannan ulkonäköä mutta hän oli iholtaan tumma ja sinä pidät ihonväristä jota voi aurinkoa
ottamalla muokata kuulaaksi, ruskeammaksi, et ole rasistinen mutta muutkin elossa olevat Anunnakit sitä
tahtoisivat, kokeilla vaaleaa ihoa, minä tiedän, anna heidän inkarnoitua myös ja olet varmaan antanutkin
sillä teidän lähes iätön aikanne on ollut lopussa ja sen takia olette vallanneet sieluja jotka eivät koskaan
teitä vahvempia ole, ja minä hyväksyn valinnan jos Kristinuskon Jumala sen hyväksyy minulle, koska onhan se
edellytyksenä sille että minusta täysin iätön tulee. Iske minuun Syanidia 30mg ja sitä ennen 4mg morfiinia
kehooni niin ette näe ulospäin kärsimystäni joka siitä tiestä tulee. Tahdon eläväksi kuolleeksi jotta soluni eivät
enää vanhentuisi ja lapseni kasvatan isoksi jotta he ymmärtävät täysin mitä he tulevat haluamaan, haluathan
pelastaa heidätkin? Haluat, kuulin juuri korvassani sen.

Ja tahdon sinut täysin, muille en enää antaudu, paitsi itselleni vain itseäni tai sinua ajatellen Jumalani.

Jos satut kuitenkin olemaan polyamoristinen niin seuraasi en hyväksy ja vaimoksesi en tule.
Kuulin kyllä eräs päivä että olit sellainen ja sen takia lähdin luotasi inkarnoitumaan ja suutuit etkä päästänyt
minua enää takaisin taivaaseen vaan pidit muista vaimoistasi huolta. Nyt olet kyllästynyt heihin ja kaikkiin muihin
koska olen kauniimpi kuin kukaan koskaan SINUN mielestäsi ja olen juuri sellainen kuin tahdot minun olevan, joten
ole hyvä ota minut pois täältä! Tule hakemmaan niinkuin sanoisin tällä Pohjois- Karjalan murteella.

Haluan silti puhua juurikin niin kuin on tarkoitettu.En tarvitse teidän kymmensormijärjestelmiänne. Soitan
parilla sormella tätä ja lainaan paria tarvittaessa, niin olen pienestä pitäen oppinut kirjoittamaan
ja tahdon katsella näppäimistöä silloin kun kirjoitan se saa minut paremmin keskittymään siihen mitä
ulostuotan.

Olenhan tästä lähtien ainoasi? Ilmeisesti kuulin OLET korvassani, en kuiskauksena vaan aivoni sisällä telepaattisesti
niinkuin olen kuullut äänesi jo satoja kertoja hentona kaiuttomana miehen äänenä. Ja tahdon sen oikeasti
korvaani hivelevän niinkuin suusi kiinni kaulaani hipiän iholleni vetämään siksakkia ja heittämään otsamme
Pineal Glandit yhteen kuin muokkautuisimme synergisesti yhdeksi vaikka olemmekin kaksi, sillä sinullakin
on minulta opittavaa, armollisuus nimittäin, jaksaminen odottamaan kärsimysten jälkeen, sillä et sinä näitä
tuskan kipuja ole tuntenut vaan nauranut siellä naama pitkällä sille mitä minä olen kokenut syöden viinirypäleitä
suoraan puustasi juurikin niin kuin toivoisin niiden kaulallani kulkevan.

Olen myrtynyt, pettynyt odotukseen enkä tiedä mikä auttaa. Rukoilu ilmeisesti. Minä rukoilen kirjallisesti.

Rakas Jumalani, Mieheni, tule hakemaan minut ja perheeni ennenkuin kukaan meistä kuolee, älä anna niin tapahtua.
En kestäisi yhtään. Kiitos kun olet antanut minun olla niiltä kärsimyksiltä poissa että kukaan läheiseni
ei ole menehtynyt. Anna sen niin olla jatkossakin. Se on asia josta kiitän syvästi ja armollisesn nöyränä.

Aikaa ei ole paljon. Isäni ei ole hyvässä kunnossa, eikä äitinikään terveydellisesti. He muuttuvat kyllä, jos
pelastuksesta on kyse. He muuttuvat kun tietävät mikä on oikeasti totta ja mikä ei. Se että sinä olet, me olemme
ja hekin ovat meitä jos muuttuvat viimeistään silloin, sillä olethan sanonut että yksikin uskossa elävä voi pelastaa
koko sukukunnan. En ole itse lukenut mutta olen kuullut näin olevan ja siihen luotan.

Tule rakkaani jotta pääsen kiemurtelemaan viereen sänkyysi jossa on katto ja verhot, jotta saamme piilossa
muilta painia elämämme ensimmäisen tanssin pariskuntana, rakastavaisina ja varsin paholaismaisin elkein, sillä
niitä kertoja täytyy vaalia kun niin tapahtuu, koska olemme Jumalia.

 

 

Satisfaction Not Fifty Shades Of Grey

 

 

Tämä teksti oli kadonnut, joten täytyy kirjoittaa tätä vastaava teksti, ei löytynyt
edes roskakorista. Tätä kirjoittaessani kaiuttimista kuului Satisfaction ja tyydytystä
minä eniten kaipaan, mieheni tekemänä, silloin kun saan olla täysin rauhassa omassa kotonani
eikä tarvitse pelätä että joku hyökkää ovesta sisään tai nukkuisi samassa huoneessa, silloin
en siihen rupea. Ja tanssimme ei ole kuin fifty Shades of Grey- elokuvasta. Se maalataan
kaikilla väreillä kohti huippuaan kunnes yhdessä päätämme maadoittaa sen vartaloistamme yhteen
ainoaan väriin: harmaasta mustaksi. Se on maadoituksen väri. Ja tällöin olemme raukeita voiman
katoamisesta. Sen magneettisuuden joka meitä yhteen työntää, ja synergisesti voimistumme, elämme
hetken seksuaalisuuden symbioosissa ja synergia purkautuu harmaana laavana molemmista vuoron perään.

Näin meidät kuvittelen mieheni, Jumalani. Tämä on sitä mitä tahdon sen olevan. Ja sinua varten menen
juuri salille polkemaan pyörää jossa pyllyni kipeytyy, koska haluan seksikkäämmän vartalon, ettet
mollaisi minua enää tästä mitä olen. Nyt kuiskasit korvaani sanoen ettö olen kaunis. Välillä kuulen
ihan muita juttuja. Enkä ole hullu vaan tämä on totisinta totta.

En tahdo että tästä tulee näin lyhyt luku. Kirjastamme tulee hentoinen, jos se ketään kiinnostaa.
Tahtoisin yrittää sen julkaista ja voisit lopettaa sadistisen otteesi minusta ja ottaa minut niin
että olisi oikeasti jotain kirjoitettavaa. Nyt taidan lähteä että pyllyni pyöreyttä saa ja vatsani
kapenemaan alkaa, sillä tekihän tyttäreni minulle rituaalin joka jo toimii. Nälkää ei niin enää ole
kuin aiemmin, eikä mielitekoja. Hän on loistava kuin lamppu jota koit hamuavat.

Ja Sinä olet fifty shades of grey jota naiset kaihtavat.

Minä olen suomalainen elokuva Milka. Katso se niin tiedät mitä on seksuaalisuus ja seksi.

 

 

My Turn To Make Decisions

 

 

I´m telling you that the last one really was true. I saw it. My God showed it to me.
You i need, it´s you who feeds me, teases me, lifts me up with Grace and Glory, you
are holy to me, so see how bright we are, take your sight as far as you can cuz i´m
not a gingerbread woman you know, show yourself to me today. I wanna see you even
i´m mad at you.

Still this time of waiting has been pure and blinding, just finding me in my dreams.
Seeing some unbelievable repeats as different shades or shapes. Those were scary and
i screamed Lord Jesus to help me to push those creatures away. Were they bad or were
they only wanting to have help from me. My girl was a baby and everything was like a
dream but i didn´t realize it, i should´ve had but i didn´t. My bones are hurting a
little bit, is it this weather or something else. Where did you go, oh there you were.
So this is all you gave to me. Autumn is the season when you come into my house? How
do you get the keys? Or are you even sure i want you to be there?

Yes i do but you must believe that i don´t believe these words anymore. Something always
happens and this is like a picture from something that is gonna happen but not the actual
act that i wrote.

I say it must be it or you can go back to heaven to your harem. I won´t go to Salem or
nothing which tells me about you and i pray Lord Satan after that if that won´t come true.

Is my turn to make decisions of me, you see babe?

 

 

Elämänpolkuni

 

 

Kuusi.

Se on elämännumeroni. Oikein paholaisen luku itsessään. Paholaista peläten olen kulkenut
elämäni ja hän varmaan vierellään taikojaan tehden on saanut minut kompastumaan oksiinsa
enemmän kuin yhden kerran. Hän on vienyt, tuonut, laskenut ja Jumala nostanut Jeesuksen
kera mut ei herunut armoa, koska uskoni unohdin jostain syystä kun aloin aikuiseksi kasvamaan
liian nopeasti kun yläisille asteille siirryin. Ne olivat riemun hetkiä, rikokset joita tein
ja kuinka kokeilin kaikkea silloin niin elämäni täydessä testosteroni-estrogeeni- voimissani.

Sitähän se oli kaikinpuolin.

Olen kokenut, olin kokenut, tulin kokemaan jos näin voi sanoa. Prepostpositiota parhaimmillaankin.
Paluu tulevaisuuteen on Mc2= myös Energia, se että elämme olemme energiaa itsessämme jota kulutamme.
Emme ole kaloreita vaan syömme niitä ja kehitämme ne energiaksi liikkeen avulla, mutta sielumme on
se magneettinen energia joka ei kuluta vaan kasaantuu, kerääntyy, ei lihota muuta kuin tunteen tasolta
jotta kosketuksesikin tuntuu magnetismilta ihoani vasten. Tahdon sen olevan niin. Pakkohan sen on olla
niin. Ainakin siihen on uskominen.

Kolmannen silmäni sain auki ja se tuntui mahtavalta, muita chakroja täytyisi tutkia enemmän, tai ehkä
ne on kertaalleen avattu ja avautuvat sitten kohdatessamme seuraavan kerran,olisiko näin?

Tahdon ainakin ja nyt alkaa ajatukseni kiertokulku jo toistaa itseään, koska kahvivajautta on vaikea
poistaa ilman kahvia, puolisen tuntia vielä. Taidan rueta meditoimaan hetkeksi niin päättyy tämä
kirja elämänpolkusekseni.

Memoryment 2

 

Alkusanat

Myynnillinen kehittäjä vai kotiäiti? Ammatteja kumpikin tavallaan. Toisessa Memoymentissä
muistelen työtäni, jossa tein ennätyksiä ja n 7kk:den työssäolo aikana yli 1300 kauppaa
vitamiineilla jotka maksoivat n. 40- 60e/paketti. Yhden kuukauden bruttomyyntini oli 15000€.
Pidän sitä melko hyvänä tuloksena. Kotiäitinä ollessa olen myös Oriflamella ollut yrittäjänä.
Tuolloin nousin nopeasti Senior Managerin asemaan ja vedin kahta 6hengen tiimiä yksin. kolmas
oli jo kehitteillä. Mutta se jäi huumeonglemani räjähdettyä käsiini.

Nyty olemme jo valoisalla puolella kulkemassa kohti uloimpia stratosfäärejä tutkimaan maailmankaikkeuden
perimmäistä lähdettä, alkuista lähdettä nimittäin. Olemme kohta nelikköinen yksikkö joka jatkaa
matkaansa maailman ääriin asti.

 

 

 

Siemaus Kahvia

 

 

Ja niin nousi tuhkasta uusi aamu jälleen kerran. Kahviani vedän tässä siemaillen kaihtimet kiinni
koska kuumuutta on vaikea sietää. Kai se on osakseni Vampyyriuutta se. Tämä paikka on hiostava
kaikesta ilmanvaihdostaan huolimatta, tahtoisin pimeyteen makaamaan sen ainoan oikean vierelle
jota Jumalakseni kutsun. Hän saa kuumuuteni katoamaan tai ainakin muuttumaan toisenlaiseksi kuumuudeksi
jota on vaikea poistaa ilman varsinaisia toimia. Tämä on kipua, tämä on tuskaa. Sen olen huomannut
jo monta monituista kertaa. Yksin kun vielä tallustaa tämä tavan talliainen täältä Tohmajärveltä.

En ole nähnyt kasvojasi, silmiäsi, upeaa olemustasi nyt viikkokausiin, tämä tuntuu kummalliselta.
Minä hoidossasi, sinä lomalla, vai opiskeletko niin ahkerasti ettet suurinta luomustasi kerkeä
hoitelemaan ihan aidosti tuolla tohtorin huoneessa aktiivisesti keskustellen kanssani. Olen
odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, jotta kuulen sinut ja kuuta laskevaa että näen sinut.
Oletko vai et? Ollako vai eikö olla? Mitä olla ja milloin se tapahtuu?

En tiedä taas mitä kirjoittaa, joten kupposesta kahvia siemauksen otan miettimisen merkiksi.
Ja toinen vielä kaupan päälle. Seuraavaa lukua kohti, se on lapsilleni, jotka Jumaliksi
jonain päivänä ovat oikeutettuja perintöni jättäessä.

 

 

Myö Ollaan Niitä

 

 

Ja lapseni. He jo isoksikin kasvaneet poikani. ovat valtavia voimakoneita olemuksineen, heille ei ryttyillä.
Siitä olen varma että turpaan tulee kuka tahtoo yrittää niin lentää kuin leppäkeihäs konsanaan tai pomppii
kuin koripallo ja lentää ennätyskaukaa koriin. He ovat minusta tulleet joten vahva tahtonsa on. He ovat
kokeneet kovia siitä lähtien kun jätin heidät toisten hoiviin. Vaikka hyvässä hoidossa olivatkin, vaan
ymmärsitte tarkoituksen. Ei kenellekään helppoa ole erota vanhemmistaan. Onneksi ne vuodet ovat takanapäin
ja voimme yhdessä rakentaa uudenlaisen muistojen juuren ja pohjan suhteillemme.
Pienempien kanssa sen olen tehnyt osaltani jo. Leo- poikakin on lähentynyt minua niin jotta joka kerta tulee
juosten halaamaan ja se tuntuu kummallisen oudon mahtavalta. Tämä poika joka etäisin on minulle ollut.
Hän pitää myös tekemistäni ruoista. Siitä olen ylpeä itsessäni. Hän on lihansyöjä, enkä pakota häntä
kasviksiin sen enempää kuin kysymällä tykkäätkö syödä tai muuta vastaavaa. Tyttöni taas syö mitä tahansa,
on siinäkin suhteessa kuin minä, ja vaalii terveellisiä ruokavaihtoehtoja netistä vain 8 vuoden iässä hän.
Poikani 10.
Vanhemmat ovat jo Täysi-ikäinen 18v, seuraava 15- vuotta kohta mopolla päristelee ja nuorin heistä 14- vuotias
hänkin äänenmurroksen kourissa jo ja kasvanut pidemmäksi kuin minä, vaan siihen ei kyllä paljoa tarvita hahha.

He ovat minun ja vaalin heitä aikani katsottuani kaukaa, nyt on kuitenkin aikani palata kehiin sillä en kykene
enää etäisyyttä pitämään, olen sen ajan erakkona ollut minkä tarvitsin ja nyt olen valmis yrittämään sitä
kaikkea mitä silloin 2017 pakenin. Nyt siis vuosi 2024. Aikaa on kulunut ja olemme etääntyneet, silti voimme
rakentaa uuden elämänpuun vain hyvien muistojen säväyttämänä muistuttamaan meitä ikuisesti siitä että
myö ollaan niitä. Ja tullaan aina olemaan.

 

 

Tunteita

 

 

Hypnoottista musiikkia korvilleni, aivan kuin sinä matkustaisit Premium- autollasi luokseni tuhannen päissäsi
koska ikävä iski toisella puolen Suomea niin kovasti, ettet kyennyt edes humalatilasi poistumista odottamaan.
Tahdot niin kovasti viereeni, ikävä on suunnaton.

Koska niin on minullakin. Silloin se tuntuu molemmissa, me synergisoituneet Jumalhahmot.

Toisissamme kiinni puolin ja toisin, irti ei pääse vaikka haluaisikin, onko se julmaa, onko se oikein?
Tahdotko sitä? Kuulin TAHDON, juurikin kun kysyin. Ilmeisesti sitten. Toivottavasti en kirjoita mistään
tulevasta sillä humalassa ei saa ajaa autoa. Vain yhden juoman ottaneena ja siinäkin omat mutkansa matkassa.

Tahdon kirjoittaa meistä, minulla on palava halu siihen. En vain saa päähäni mitään järkevää.
Olet siis tulossa. Menen suihkuun, ajelen paikkani, kaunistaudun tottakai. Miestä ei "rumiluksen" syliin heitetä.
Eikä kuumissa liemissä keitetä kuin harvoin, silloin kun siihen tarve on. Ja se tarve on tulossa. On sinun
vuorosi kuumua paikallesi niin ja tuntea sulaa magmaa kehossasi valuvan sisäpuolellasi tuottaen sinulle
kylmiä väreitä ulkopuolelle ja magneettisen pyörteen vatsasi alaosaan, chakraan jonka aukaisun olen joskus kokenut.
Se on mieletön tunne. Ei pääse irti se vaan vetää ja vetää ja vetää yhteen vaikka taivuttaisit itseäsi taakse
päin.

Nämä ovat tunteita joita tahdon kanssasi tuntea, ei niitä saatanallisia kiputilanteita kun "korjaat" jalkaani
tai työnnät minuun mitä kummallisimpia asioita niissä tiloissa joissa olen ollut. Olethan suoraan kertonut
sen olleen sinä. Kuka muukaan. Muutuit Saatanaksi syystä että? Kärsimystäni ei ollut tässä elämässä tarpeeksi?
Tottakai, Saatana on ahne, hän haluaa Jumalan kauneimman, mutta ei tajunnut että teki tästä vain vieläkin
kauniimman ja vahvemman kaikin puolin.

Minua kun ei niin vain kaadeta.

 

 

Mielensä Malttaville

 

 

Juurikin sain puhelun pahaa aavistamattomalle matkalle, kieltäydyin siitä sinun takiasi,
koska niin rakastan sinua jotten tahdo tuhota itseäni kuin vain sinun hoidossasi vaikket
täällä olekaan kenties milloinkaan jotta että pääsisin pois :)

Siihen oli pakko hymymerkkikin piirustaa näillä näppäimillä. Sillä näillä näppäimillä
olen kuningatar elementissään. Testamentissään joka Memorymentiksi kutsutaan aikanaan.
Niitä on useampi versio ja se alkaa ruskeasta paksusta kirjastani

Memoryment Osa 1, Memoryment osa 2 ja tämä taitaa olla kolmas sellainen, sillä en traumakirjojani siihen
samaan kyllä laske.

Kirjoitusasunikin on hieman muuttunut mutta nimi muuttuu kolmosen kohdalla, koska minut on
Jumaloitu. Tämän vuoksi tai ansiosta miten sen nyt sanoo tahdonkin kirjoittaa ymmärrettävästi
koko kansalle, jos näitä joskus julkaista tahdon. Pieniä kirjasia, pieniä tarinoita.
Helposti luettavissa, kiinnostus säilyy lyhyissä luvuissa ja asiaakin kai ainakin joka toisella
saralla tässäkin. Vaan filosofiselta kannalta näitä esiin olen pyrkinyt tuomaan.

Katsoo kauas merelle maailman äärimmäistä laitaa ja odottaa auringon nousua, joka aluksi vain valon
välähdyksenä näkyy kunnes iso ja pyöreän muotoinen kultakimpale nousee, muodostaen punaista iltaisin
ainakin. En ole koskaan itse sitä nähnyt tuollaiselta paikalta joten voin vaan kuvitella.

Sitä tahtoisin kanssasi katsomaan, juurikin sitä. Makaisimme yhdessä makuupussissa kietoutuen toisiimme
kiinni viileässä kesän tai alkusyksyn aamuyössä, kuten Valkoisen Vampyyrin tarinassakin olen kirjoittanut.

Se on mistä haaveilen. Katsoisimme samassa asennossa myös tähtitaivasta yöllä Perseidien kiitäessä
taivaalla sinne minne ikinä ovatkaan menossa. Jännä että nekin tapahtuvat joka vuosi samaan aikaan.
Mikähän senkin saa aikaiseksi? Mielenkiintoista. Ja liikkuvat tähdet, mitä ne ovat? Olen niitä
muutaman kerran nyt parin vuoden sisällä nähnyt. Ne eivät ole satelliitteja koska saattavat liikkua
sivulle sitten yhtä äkkiä yläviistoon ja jopa takaisinpäin. Ja niitä on useita. Romanttisissa kohtauksissa
näitä olen nähnyt. Tähtien liitämistä taivaalla. Se jos mikä on paranormaalin tuntuista tällaiselle
maallikolle jolla kylläkin on kokemusta vaikka millaisista illuusioista tässä elämässä ja varmasti
koen vielä lisääkin sillä olen availlut Chakrojani onnistuneesti ja näen päässäni mahtavia välähdyksiä
Kaikenlaisia kuvia ja väreillä somistautuneita kauhun tai rakkauden osoituksia, kummaksi sen haluaa
mieltää, niin lähtee sitä sitten vaalimaan.

Vaan Vaalimaan kauttako Venäjälle seuraavaksi, kunhan rajat aukeaa, voisi kokeilla toista sisäänmeno-
reittiä ihan vain uudistaakseen kokemusta tuosta mahtavasta Venäjän maasta. Minä pidän siitä. Jos
Putin olisi hullu, hän olisi pommittanut kaikkia jo, vaan ei, hän on erittäin kärsivällinen mies ja
onko kukaan miettinyt mikä on oikea syy sille, että hän lähti Ukrainaa pommittamaan? puikoissa entinen
näyttelijä sillä maalla, toisella oikea Presidentti joka istuimellaan jo toistamiseen eli hyvinkin
suosittu sellainen. Medvedev taisi välissään olla Presidenttinä ainoastaan. Minä itse pidän Putinista.
Hän on myös maailman rikkain ihminen jos ette sattuneet tietämään. Mistähän keskusteluni nyt tähän johti
rakkaudessa tai sodassa sanotaanko sitten näin kun ei enää muuhunkaan kykene. Tämä on sotaa, kipua ja tuskaa.
Niinkuin eräs ystäväni joskus mainitsi;" Tämä on kipua, tämä on tuskaa", ja sitä sanomaa en unohda koskaan.
Hän oli se joka minut alulle pani monessakin mielessä tällä matkallani tähtilampun alla kohti tulevaisuuteni
menneisyyttä tutkimaan. Melko sekavaa kaikessa filosofisuudessaan vai mitä?

Olisiko tämä luku tässä. Asiaa ja paskastakin sitä saa aikaiseksi jos siellä lannassa on turilaan toukka
niin vielä enemmän kaikille niitä inhoaville. Älkää menkö hevosen kakkaan koskemaan, sieltä niitä löytyy
ja ovat muuten isoja ja valkoisia. Mutta sen kerron jotta hevosen lanta on kaikista tehokkainta kasvu-
alustaksi tai ainakin yksi tehokkaimmista. Kyllä kasvoi salaatit hyvin kun pojat niitä äidille aikoinaan
kasvimaalta kävivät keräämässä.

Siinäpä muistoja mielensä malttaville. Seuraava!

 

 

Kuunteletko Minni

 

 

Oletko siellä, taidat kuunnella isolla korvalla kuinka kirjoitan tätä shaissea mielestäsi
varmaankin? Vai kuulostaako tämä sinusta järkeenkäyvältä? Onko minussa kirjoittajan vikaa?

Vikaa on kyllä sen myönnän jos minkälaista ja korjaannu en kokonaan koskaan vaikka olithan
sinä psykoterapeuttini, niin kuiskutit korvaani silloin ja minä sinulle suutuin koska tiesin
että sitä se oli koko ajan. Laitoitte minut kirjoittamaan traumani paperille koska en NA:han
suostunut niitä tekemään enkä kenenkään mukaan menemään niin tein sen sitten omalla tavallani.
Ja tiettyjä sanoja toistin kyllästymiseen asti sillä suggestiohypnoosilla tarkoitin mielen kautta
tapahtuvaa suggestointia, mantraamista ja samalla vaikka ulkoisesti paperin rapistelemista saadakseen
toinen hypnoottiseen tilaan, jotta tätä saadaan ohjailtua mielensä mukaan. Siinä täytyy olla kovin
itseensä tutustunut syvällisesti jos kykenee moisiin hommiin. Varmaan itsessänikin saattaisi olla
siihen ainesta. Ja sitten kun on tällainen kaikenlaisiin hömpötyksiin uskova hypnoosiherkkä hytponi
niin tuloksethan ovat aivan mahtavia, sanoisinko puolestanne? Mutta, mutta. Jumalan sanaa ja lakia
noudattaen sanon vaan sen, jotta mikä laittomasti ilman lupaa tehdään, ei tuota koskaan toivottua
tulosta sillä se tajunta jossain vaiheessa tulee siihen mitä itselle tehdään ja omaa päätä ei koskaan
harhaanjohdattamalla viedä. Aina on se oma tahto ja siihen pitää olla oma tahto jos haluaa niiden hypnoosien
ensinnäkin tapahtuvan tai haluavan niitä ja se kun koskaan ei kerrota mitä varten se hypnoosi tehdään.

Luuletteko että haluan olla joku runkkaileva seksihuora teidän sellissänne täällä osasto L25:lla?
Tai Lahdessakaan minua ei pidetty. Työnnettiin piikkejä ja päästettiin pois. Eräs kerta oli kyllä
mahtava. Olin hieman hypnoottisen psykoottinen sanotaanko näin ja lääkärin vastaanotolla. En puhunut
mitään vaan alta päin katselin tätä lääkäriä aivan kuin tutkiessani että hän oli Neandertalilaisten
alkuperää, niinkuin minäkin aikanani olen ollut. Brasilialainen Neandertalilainen. Luulitte tekevänne
minusta musiikillisesti tähden, julkkiksen uraan tyytyvän ja sitä kautta löytäväni puolisoni, mutta ei.
Ihastuinkin itse Tohtoriin joka ei varmaan töissä ole juurikaan sen takia kun minä olen täällä.
En viimeksi katsonut häntä edes silmiin keskustelumme aikana. En enää kyennyt, koska kaikki tuntuu niin
valheelliselta. Koko hoito. Olen täällä suurinpiirtein terveempi kuin nuo hoitajat ja valmiimpi tekemään
vaikka heidänkin työnsä, eivät edes muista antamiensa lääkkeiden korvaavan valmisteen nimeä ja minä joudun
sen kertomaan. Se on huvittavaa, eli yllän varmastikin siltä osin jopa lääkärin tasolle. Lääkelaskut
olisivat leikkiä minulle ja myöskin niiden valmistus ja pistäminen sama intra venoosisti tai muskulaarisesti,
onnistuu kyllä. Katsoo vain ettei muskulaarisesti laitettaessa osu suoneen ilmeisestikin mikään niistä
lääkkeistä. Tiedä vaikka joitain käyttäjiä suosisin lääkkeen antotavan kanssa. Olisi määrätty muskulaarisesti
annettavaksi vaikka oxynorm niin annahan se taive tai paikkasi tänne niin laitetaan suoneen, saat vähän olojakin.
80mg/vrkden mx. annos. Itse olen vetänyt n.vrkden aikana 700mg Oxycontia. Noin 30-50mg aina kerrallaan 15-45min
välein. En kuollut. Päätäni vähän kyllä koski mutta ei siinä.Pahimmat talkit imeskelin suussani tabun päältä
koska depot tablettinahan se cont on. tietenkään sisällä olevaa talkkia ei saa pois, mutta filtteröi sen kahteen
kertaan, ensin pumpulilla ja sitten sterifilterillä niin neste on kirkasta eikä maitomaista kun imeskelee sen
kalvon pois. Onnistuu myös antiseptisellä puhdistuslapulla putsata. Tästähän voisi kirjoittaa kirjan niin
ihmisten suonet eivät menisi niin nopeasti. Eikös olekin hienoa. Vaan tuskin tässä pitkään aikaa kenelläkään
narkkailla sillä Jumalamme on sanonut saapuvansa syksyn korvilla, kun lehdet ensimmäiset putoavat. Syyspäivän-
tasaus. Siihen asti odotan ja kuulumaan jos ei ala niin muutan mielipiteitäni tästä Jumalasta joka on luvannut
tulla.

Ymmärrä Jumala sinun täytyy, Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja tahdon meidän entisen koirammekin eloon, hän
oli valtavan hieno koira. Hänen solujaan saa vielä sieltä, minne hänet on haudattu.
Joka kerta kun lähdin 13 ikäisenä liftaamaan kylälle, hän saattoi minut liftauspaikalle (siis karkasi kopistaan)
ja kun näki että sain kyydin lähti köpöttelemään n.km matkan takaisin kotiin. Kerran näin hänen suoraan jäävän
auton alle ja auto ei edes pysähtynyt, mutta koira nousi, ulahti ja katsoi minuun ja lähti kotiin.
Hän oli aivan uskomaton tehdessään 5-7 pentuetta elämänsä aikana muistaakseni ja eräässä pentueessa oli
15 pentua, niinkuin 101 dalmatialaista- elokuvassa. Vaan seuraavana aamuna pentuja oli jäljellä vain yksi.
Vanhempani sanoivat 14 kuolleen koska olin putsannut heitä lämpimän veden alla ja elävänä ne emonsa luokse
laitoin. Tiedän nyt että niin ei olisi saanut tehdä, emo putsaa, mutta Minni ei suuttunut, olin lapsi.
En siltikään suostu uskomaan että he siihen kuolivat. Törkeää laittaa pentujen kuolema pienen lapsen
kontolle, joka on kärsinyt siitä koko elämänsä.

Kissani ja sen pennut tapatin. Meillä oli 2 kissaa ja toisella pennut mahassaan ja olikin synnyttänyt naapurin
katoksen päälle. En halunnut yhtään kissaa koska lapsi oli syntymässä, pieni Leo. Pelkäsin että he menevät
vauvan sänkyyn enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut hoitaa heitä kaikkia niin hommasin heidät ammuttavaksi,
kaikki kerralla. Mielestäni se oli parempi kuolema kuin työntää jätesäkkiin ja kaasuttaa auton perässä kuoliaaksi.
Se oli karmea kokemus pienenä lapsena kun äitini teki niin kissanpojille. He raapivat jätesäkkiä sisältäpäin
ja maukuivat ja me siskon kanssa paniikissa itkimme asiaa. Taitaa tästäkin tulla trauma- kirja. Ei.
Tämä pysyy Memorymentinä, aina.

Jos se Jumala on mahdollista niin rukoilen jotta saavut kun koiramme soluja on vielä saatavissa, haluan
kasvattaa tämän saksanpaimen-ajokoira-collien mahtavaksi vartijakoiraksi. Hän karkasi riimunsa kanssa
vaikka mistä ja juoksi metsien läpi, usein tarttuessaan ketjunsa kanssa kiinni ja isäni kävi hänet
aina hakemassa. Me teimme hänelle valtavan korkean häkin ja siltikin hän hyppäsi sen yli. Hän oli upea!
Aivan kuin Hopeanuoli mutta naisversiona. Vartijakoira. Jos vieras kuka saapui oli luotettava hän vain vähän
haukahti tai ei ollenkaan jos me esimerkiksi tulimme, mutta jos jotain tuntemattomia tai pahempia ihmisiä
saapui pihaan niin hän haukkui kuin syötävä. Venäläisille ei niinkään haukkunut. He ovat olleet ystäviämme
minun lapsuudesta lähtien. Heitä oli monia jotka kävivät pihassamme ja me vierailimme heillä Venäjällä
myös. Mahtavia ja pahoja muistoja. Täytyy muuttaa se mustavalkea ja yhdistää se harmaaksi. Näin sen kestää.
Pari huonoa muistoa ja yksi hyvä niin huonot ovat mennyttä kalua.

Eikös se niin ole?

 

 

Myynnillinen Kehittäjä

 

 

Tässäkin kirjassa tulee olemaan vain 6 lukua.

Nämä Memorymentit ovat 6 lukuisia kirjoja joten en aiempia käsin kirjoitettuja sittenkään näihin lisää.
Ne ovat enemmänkin humoristisia, mietelauseisia, kuvitettuja, runoiltuja, musiikkia ja elämääni niinä päivinä
kuin kirjaan on merkitty. Miehistä joista ei koskaan tullutkaan mitään, ja niitä oli monia. Joka kerta olin kuin
pomppiva kani innoissani, jospa nyt tällä kertaa, mutta tulikin joka kerta se sama kerta; Narsistisia, määräileviä
hulluja jotka haukkuivat sinut lyttyyn juuri silloin kun loistit elämässäsi täysin puhtaana timanttina.
Yrittivät latistaa, lytistää, lyödä ja tarkoituksena pahoittaa mieli jonka vain he osasivat saada korjattua.
Minun mieltäni he ainoastaan rikkoivat, veivät murusia kuten minulla on tapanani sanoa. Minä olin se ja TYÖ
jota tein joka korjasi mieleni.

Rakastin työtäni yli kaiken. Vielä nytkin kyyneleet meinaavat nousta kuiviin silmänurkkiini, joiden en enää ole
antanut kyynelistä täyttyä. Se on ainoa asia mitä kaipaan ja vaalin. Kun olisin saanut näyttää taitoni ja sen
mihin me olisimme yhdessä pystyneet. Jos minulla olisikin ideoita, joita heillä ei ja heillä idea joka kasvaa
minun päässäni kuin köynnös ja pavunvarsi kultaista taivasta kohti.

Näin meidän yhteistyömme ajattelin ja ollakseni osa tiimiä, en halunnut kenenkään paikkaa viedä vaan olla osa
tätä tiukoin säännöin varusteltua kommunismin keskusta. Myynnilliseksi kehittäjäksi olisin ehkä itseäni
kutsunut. Tahtonut tuotteita kehitellä, myyntiä parantaa, spiikkejä vaalia ja hioa ja edistää myyjille
tuotetietoutta, mutta opettaa myös vitamiineista ja niiden yhteisvaikutuksista. Toki pitäisi ensin itsekin
niitä hieman paremmin opiskella. Mutta aluksi niitä joita myynnissä on ja neuvoa asioita mitä itse tein.
Jos olisi ollut näitä koulutuksia, olisin mielelläni ollut Toimitusjohtajan ja Myynnillisten Johtajien tukena,
jos olisin saanut vaikka pienen oman 15-20min mittaisen osion opettaa myynnissä olevien vitamiiniemme myynnistä
pakettina, kuinka perustella, kuinka rohkeuden lisääntyessä muokata ensin spiikistä pientä osaa itselleen
sopivammaksi ja kokeilla sitä esimerkiksi sen 8h työpäivän jälkeen, näin tulisi lisätunteja, harjoitusta, oman
kokeilua, itseluottamusta. Olisin myös voinut toimia yksityisopettajana vaikka teamsin tmv. kautta aina yksilölle
jonka kehitystä seuraan. Ihan mitä vaan koska tiedän olevani sellaisiin toimiin todellakin valmis. Ja tämä olisi
ollut ainoa firma jossa niin olisin voinut tehdä, koska minulla ei ole ammattia, ei opiskeltuja tunteja muuta
kuin tämän firman myyntineuvottelijana ollessa ja Toimistopäällikkö- kokouksissa ollessa. Niitä oli oikeastaan
vain yksi, johon osallistuin heti ekana päivänä ja sen jälkeen vain yhteisiä kokoontumisia firman kesken joissa
sain olla onneksi osallisena ja nähdä porukkaa ihan omin silmin muualtakin toimistoista. Olin vain jännityksen
ja pelon valtaama kun firman kokoontumiseen osallistuin. En koskaan ollut kokenut vastaavaa ja niin hienoa
mahdollisuutta saanutkaan.

Ikävöin työtä jota en enää kokoaikaisesti halua pelkästään puhelimessa tehdä vaan kehittää kyseisen firman
jopa tuotteita, myyntiä ja myyjiä. Se olisi haaveeni.

Luoda oma vitamiinilisä joka menisi kaupaksi vaikka kuumille kiville heahhahhaa.

No ei siinä. Ruoka kutsuu täällä Hullujen huoneella. Siinä teille Myynnillisen Johtajan tai Kehittäjän
tämänhetkinen oleskelupaikka. Hulluna he pitävät vaan myönnän näin olevanikin. Enhän muuten olisi niin
idearikas ihminen eritoten sanoissani.

Joten Katsotaan mitä voimme asialle tehdä :)

 

 

 

Memoryment 3

Alkusanat

 

 

 

Ja vaikka kaikki alkusanat olen kirjoittanut samana päivänä niin kerron että tämä päivä jää historian-
kirjoihin. On nimittäin 36 syntymäpäiväni.

Kyllä 28.06.2024.

Mitenhän sitä juhlisi? Lasteni kanssa, olen menossa lomille hullujen huoneelta ja isä-pappani
tulee hakemaan minut Nissanillaan ja huristelemme Joensuusta kohti Tohmajärveä. Käymme ensin
Temun- paketit postista ja luulen että saan jossain vaiheessa jopa ajaa autoa. Niin minulla
kun korttikin on ollut jo 6- vuotta laitoksella kuivumassa. Juurikin sitä nyt olen hommaamassa
takaisin, sen takia korvaushoidot ja muut alkoivat, jotta olisi edes mahdollisuus saada korttini
takaisin.

Ei kun odottelemaan Rouva/Neiti Lääkäriä. Herra Tohtori on kuulema kipeä ja potee ripulitautia :)

No en oikeasti tiedä mitä hän potee mutta epäilen flunssaa koska minulla on otsachakra jotenkin
tukossa ja jos hän on kaksoisliekkini, koska äänensä kuulen niin epäilen myös tuntevani hänen
tunteitaankin. että semmosta.

 

 

 

Katkeruutta

 

 

En tiedä mitä tämäkin luku on sisältänyt sillä tyhjänä sen aukaisin. Olen katkera vieläkin pahoinpitelyistäni,
tuomiosta joka oli väärä, asianajajasta joka ei hoitanut työtään ja vankilassa olleesta naisesta kuka huijasi
minua ottamaan tuomioni pois hovista jotta pääsisin avolaitokseen johon minulla ei edes ollut kiire.
Helppo sillä hetkellä syyntakeettoman mielentilassa olevaa ohjailla vääriin tekoihin, olisin jopa saattanut
päästä koko vankilasta hovin jälkeen pois, mutten ymmärtänyt niitä asioita silloin, enkä vielä nytkään.
Ja asianajajani jolla oli 2 vrktta aikaa digitaalisesti laittaa eteenpäin korkeimpaan hoviin pyyntö kun halusinkin
sen tutkittavan niin hän onnistui yhden päivän myöhässä sen laittamaan, miten se on edes mahdollista??
Muutama lause ja hakemus korkeimpaan ja eikun tietokoneella lähetys ja se kirjautuu samoin tein perille????

Tällaista varmaan tässä oli luullakseni mutta lyhensin sen. Ja Lääkärille olen katkera. Näistä hypnoosipsykoosi
kokemuksista, näistä lääkityksistä joita en tarvitse ja kohtelustani joka välillä on kummallista. minua ei niin
kuin huomioida aina. Tämän kirjoitin eilen mutta tänään sain Buvidal- piikkini onneksi vrkden etuajassa.
Olikin huono olo ja hikoilutti ja vedet valui silmistä ym ym ym.

Poistuuko katkeruus koskaan?

Totisesti sanon minä mutten soimaa
Kuka on Jumala ja kuinka paljon voimaa
Hän omistaa ja ihmiselle antaa
Niinkö paljon kuin vaan JAKSAA KANTAA??
Haavat parantaa mut entäs sielun arvet
joillekin niist syntyy vaan suuremmat sarvet
Annetaanko meille jokaiselle se tieto
mitä suurempi sietokyky sen parempi sieto?
Katkeruus,tuska, valheet ja traumat
pois niit ei saa muttEN kanna kaunaa
Onko ihminen voimakkaampi Jumalaa
Onko Jumala peto joka katoaa kulman taa?

Erään biisini toinen säkeistö. Mielestäni asiallinen ja juuri tuon säkeistön räppäämisen linnan sellissä
räppäsin niin aggressiivisen tunteella että pistivät ambulanssilla annekseen, eli Turun Vankipsykiatrian
osastolle. Miettikääpä sitä. No siellä sai polttaa sellissä ja oli mukavampaa. Sen jälkeen jäin Turkuun
lusimaan. Siellä oli käytännössä ovet kiinni 22h30min päivästä ja nautin siitä erittäin paljon.
Päivän kohokohtia olivat pierut (jos niitä tuli) ja se mille ne haisevat ja se kun robotti- ruohonleikkuri
peruutteli ja leikkasi ruohoa ikkunani alla. Sitä tuijotellessa tuli mietittyä asioita.
Myös miehet kerrosta ylempänä salkkareiden jälkeen huutelivat ikkunoista voimakkaasti äänillään ja se
jos mikä laittoi naisen sydämen sykkimään! Se oli mahtavaa. Homoksi haukkuivat toisiaan jne. Se oli hauskaa :)

Vaan eivät he homoja olleet vaan vaarallisia vankeja jotka istuivat pitkiä tuomioita.
Vaarallisiahan me olemme kaikki jos sille päälle satumme, myös minä

Se täytyy myöntää

 

 

3 Pientä Sutta

 

 

Siitäpä sitä sitten, sanoi kerran eräs kaveri jos häntä sellaiseksi enää voi kutsua.
Menneisyyttä, menneitä kun ei voi muuttaa, tulevaan voi vaikuttaa paitsi jos Jumala
johdattaa tietä taivaasta käsin. Toivoisin silti elämäni olevan muutakin kuin tuskan
läpikäymistä kerta toisensa jälkeen. Se on puuduttavaa ja tekee ihmisestä enemmän
kuin tunteettoman.

Olen oikeastaan eräänlainen Soturi omassa elämässäni. Sodasta toiseen,eli elämästä
toiseen ja nyt takaisin sinne mistä lähdin. Tuppukylään opettelemaan äitiyttä uudelleen
kun tuntuu että se on asia jossa pärjäsin toiseksi parhaiten elämässäni. Työ oli se jossa
olen pärjännyt parhaiten. Se oli elämäni nautinnollisinta aikaa joka kolkalta katsottuna.
No jos Jumala ei saavu niin se on sitten tie johon tähtään, jos enää kykenen. Tuntuu
että se oli myös loppumisen jälkeen se suurin tuska jonka olen kokenut. Kaikki meni.
Työpaikka oli tärkeintä elämässäni ja haaveet siitä mitä minusta olisi voinut tulla.
Vaikka se oli vankilan jälkeen käytännössä ensimmäinen työpaikkani niin luulen että se on
myös viimeinen. Tai oli. Senkin onnistuin kusemaan suoraan sanottuna, vaikken asioita
niin tarkoittanutkaan silloin kun ne sanoin. Niitäkin vääristeltiin. Niin kuin aina.

Miten onnistun menettämään kaiken? En tahdo velloa itsesäälissäkään kyllä joten kohti
onnellisimpia aiheita.

Saan asunnon Tohmajärveltä, pääsen takaisin isäni ja äitini, veljeni, mutta etenkin
kahden pienen lapseni lähelle joita kaipaan. Saan olla heidän kanssaan, he tuovat iloa
elämääni todella paljon mitä heidän kanssaan olen ollut. Miestä ei löytynyt, ellei Jumalalla
ollut oma suunnitelmansa varalleni ottaa minut vaimokseen koulutuksensa jälkeen. Ja kyllä
se koulu on käyty, en tahdo toistamiseen enää joutua sen alle. Se oli kammottavinta sontaa
mitä eläessäni olen saanut kokea. Siitäkin jäi pahoja traumoja. Hyi helkatti. niistä en puhu
sen enempää saattaisi herkimmät katsoa hulluksi, mutta niinhän olenkin. Ja onnellisesti myönnän
asian näin olevan enkä muuksi koskaan muutukaan. Silti en tee pahaa kärpäsellekään ellei se tee
minulle ensin jotain niin pahaa että henkeni olisi menossa. Tähän uskon ja luotan ja Jumalalle
syntini tunnustaen joka päivä olen viime aikoina tehnyt. Ja kohta olisi aika meditaation Jumalan
taajuuksiin koska pääni käy tästä kirjoittamisesta raskaaksi ja on tullut paha mieli muistellessa
kaikkea mitä olen menettänyt ja mitä en takaisin saa koskaan. Vain voin jatkaa kulkuani eteenpäin
ja katsella merelle ehkä joku päivä kalliolta sitä auringonnousua vaikka yksin tai lapsieni kanssa
kuin kolme pientä sutta, jotka ulvovat ensin kuuta, sitten auriongonnousua. Saavat vanhemmatkin
poikani tulla. Silloin olemme kokonaisia, emmehän muuten ulvoisi :)

Ikävä raastaa, myös Jumalaani kohtaan, tahdon hänen äänensä kuulla, mutten taida kyetä lopettamaan
kirjoittamista ennenkuin tämä on valmis. Jostain tuli paha olokin ja tämä selli on kuuma,kun
naapurini kävi suihkussa. Hui mikä kostea helle. Ovi on auki jos käytävästä tulisi viileämpää
ilmaa tämän tuskaisen sadematsän tilalle. Nyt oksettaa oikeasti. Todella paha olo.
Tämä luku jää tähän. Katsotaan mitä voimme seuraavalle tehdä.

 

 

Usko

 

 

Jumalaani minä uskon ja luotan. Hän minut loi ja tiesi millainen minusta tulee jo ennen kuin olin
syntynyt. sovimme yhdessä tämän olevan viimeinen sieluni matka ihmiseksi ja tulin tänne viimeisen
kerran oppimaan kaiken kerralla.
Sen kaiken tuskan mitä ihminen lähestulkoon voi kokea ilman
ristiinnaulitsemista. Jeesuksen Kristuksen nimeen minä Jumalaani rukoilen, sillä hän ne syntimme
kärsi silloin ja voin sanoa että minäkin olen kärsinyt syyttömyyttä syntejä joita ei viakseni
olisi voinut laskea. En silti vertaa itseäni Jeesukseen koska en ole Jumalan poika, olen Jumalan
lapsi, vaikka isästä ja äidistäni olen tullut, olen nainen. Ehkä Jumalalle sopiva puolisoksi.

Tämän olen kuullut vankila- aikana Jumlalta itseltään että jos en kenellekään muulle kelpaa niin
hän olisi ottanut minut jo silloin. Tietää rehellisyyteni olevan lähes 100%sta, ehkä en kaikille
salaisuuksiani halua kertoa joten joskus kierrän hieman ja kaunistan asiaa, siinä rehellisyyteni
valehtelema kokonaisuudessaan. Hyvin rehellisenä olen yrittänyt pysyä ja nään ihmisissä kauneutta
edelleen vaikka tekisi mieli ottaa Putinille puhelu että pommittaa koko pallon jorpakkoon mistä
ei enää uusi päivä nouse. Kyllä, miula on yhteykssii :) No on varmasti joo. Putiniin jos olisi
niin loistaisin hymy naamalla päivästä toiseen. Ehkäpä hymyilen koko ajan tätä kirjoittaessa ja
jatkuvasti niinkuin Mona Lisa jonka hymyn alkuperää ei kukaan muu tiedä kuin itse Leonardo Da Vinci.
Itse epäilen että hän ei halunnut näyttää hammashymyään koska hänellä oli hammasrivistö huonossa
kunnossa. Ja tämä ajatus siksi että itsekin hymyilen suu kiinni juurikin tämän kyseisen asian
takia. SILTI se ei kerro miksi hän hymyilee psykopaattistakin hymyään. Suu kiinni hymyileviä
kun sanotaan psykopaatin näköiseksi. Kai sitten niin. Itse yritän vain peittää sen rumuuden,
mikä myöskin aikojen saatossa sellaiseksi tuli, kun ei lapsena huolehdittu hammashygieniasta
niin sen oppi vasta kamalien hammasoperaatioiden ja kipujen jälkeen vasta noin. 32 vuotiaana
siellä vankilassa, kuin pidetään huolta itsestään, joten en pidä sitäkään pahana asiana.
Silti toivoisin saavani hampaat joku päivä. Yritin huumeita myymällä, mutta ei kun kaikki
olisivat vain alapäätä halunneet ja myyntini tyssähti siihen kun en sitä suostunut jakamaan
niin kukaan ei ostanutkaan minulta mitään. Kummallinen maailma kun ei rehellinen pelkkä bisnes
kelpaa. Jos roihu olisi syttynyt niin sehän olisi ollut taas eri asia. Joten onnistuin vain tuhlaamaan
kaiken alkupääoman ja enemmänkin. Nyt olen kohta asunnoton koska vuokrat maksamatta, olen säästänyt
niitä rahoja seuraavan asunnon vuokraan/ vuokriin johon minulla on juuri hakemus vetämässä jos vain
Kela hoitaa hommansa ja maksaa vakuuden. Se olisi enemmän kuin tervetullutta.

 

 

Rukous

 

 

Jumalani.

Anteeksi syntisyyteni, olen sitä tehnyt eilen ainakin. Tänään minä kieltäydyin
houkutuksista. Pystyin siihen sinun avullasi. Sinulla on valtava vaikutus minuun.
Ja lupauksesi meistä auttavat pääsemään houkutuksien yli helpommin.

Jalkaani sattuu, kävelin eilen niin paljon ja selkälihakseni kramppaa vasemmalta
kuin silloin kun alotin työskentelyni Superior Salesilla. Hieno firma mielestäni.

Rukoilen, että asuntoni saan ja lapseni sinne tulevat usein, saan hoitaa ja auttaa
vanhempiani mutta myös viettää veljeni kanssa paljon aikaa. Hän on ollut minulle
aina ystävällinen. Menisin kalaan ja joskus silloin tällöin oluen kaksi hänen kanssaan.

Jos sinä et pahaksesi sitä pistä. Asuisinpahan ainakin lähellä häntä ja kotiin lyhyt
matka mennä.

Sitä että isäni piristyisi ja rupeaisi säännölleen käymään pesulla luonani, vaikka
sauna- aikoina ja suihkussakin välillä. Tulisi syömään kasvispitoista, vitamiini-
pitoista ruokaa luokseni ja olisi joskus yötäkin vaikka. Minun luona voi ottaa pari
olutta rauhallisesti juomalla ja pelkäämättä ketään. Sen lupaan.

Rukoilen että pystyn olemaan selvinpäin ajan joka ajokorttiini vaaditaan, jotta pääsen
tekemään asiaa mitä rakastan yli kaiken, autolla ajamista. Siitä pitääkin pyytää syntiäni
anteeksi, sillä ajoin isän autolla yhteensä n.1km matkan käydäkseni suihkussa, koska muut ei
olisi lähteneet ja en halunnut kävellä. Joten tein tietoisesti syntiä. Pyydän sitä silti
anteeksi sillä se olisi voinut vaikuttaa ajokorttini takaisin saamiseen ja auton ajamiseen
luvan antaneeseen.

Anteeksi myös että yritin lähestyä lääkäriäni somen kautta. Ei kovin hienoa ja nolottaa todella
paljon. Yritin pyytää hänen seuraajakseen ja hän ei hyväksynyt. Saatoin painaa sitä nappia en ole
varma.

Toivon että saan sen asunnon ja rukoilen sinulta että vuokravakuuden maksaa kela, muuten tulee tiukkaa.
Rukoilen että saisin rahaa, jotta voisin viedä lapseni käymään joskus ulkomailla ja että saisin rahaa
maksaakseni isälleni takaisin velkani jonka häneltä huumeisiin eli syntiin lainasin.
Olen todella nolona tästä asiasta, vaikka tiedän että isäni on ylpeä nykyisestä tilanteesta
eikä välitä siitä enää, mutta hän ei pidä rahan tuhlaamisesta. Myös toivon voimia olla pelaamatta
nettikasinoita. En tahdo koska niistä ei voita kuin harvoin ja niihin jää koukkuun. Pelkään
sitä pelin himoa.

Rukoilen että saavut ennenkuin vanhenen, teet minusta ja perheestäni kuolemattomat ja jos pystyt niin
nuorennat meitä haluamaamme ikään koska tahdon olla sinulle täydellisen näköinen. tiedän että olen ollut
aiemmin todella kaunis ulkoisesti, nyt olen enää vain sisäisesti. Alan näyttää todella vanhalta ja rumalta
nyt kun muutamana päivänä itseäni olen peilistä katsonut, enkä ymmärrä miksi.
Olen sanonut että amfetamiini tekee ihmisestä MINUN mielestäni kauniimman tai ainakin minusta. Nyt olen
hieman ruskettunut ja tahtoisin olla kalpeaihoinen ja ettei ihossani olisi virheitä.

Ja anteeksi jos tyttöni tekemä rituaali oli jotenkin väärin. Halusin hänen kokevan tekevän hyvää minulle ja
uskon että hän tekikin ja tarkoitus ei ollut paha. Vaikka teimme sen täydenkuun ja Juhannuksen aikaan.
Oloni ainakin on parempi ja hän otti haasteen tosissaan. Hän on mahtavan voimakas tyttö. Ja poikanikin
osallistui mahtavana Ukki- Velhona ja kävi aina haistelemassa joko kaikki on valmista, vähän yli puolen
välin Vampyyriksi on minua vasta muutettu. Ehkä seuraavan kerran loppuun sitten. Mukavaa kun saa olla
hoidettavana ja omien lapsien vielä, he ovat niin tomeria ja energisiä että jopa melkein kadehdin heidän
nuoruuden energiaa joka itseltäni on kadonnut. Sitä tahtoisin takaisin.

Kiitos Jumala, että saan olla sinun vaimosi joku päivä. Ja ainoa Vaimosi. Rakkauden lakeihin vedoten.
Mies on luotu naiselle ja nainen miehelle ilman polyamorisuutta. Siihen minä uskon ja luotan

Totisesti. Amen.

 

 

MusiikkiVampyyri

 

 

Musiikkia olen tehnyt silti vuodesta toiseen vaikken niitä olekaan missään julkaissut. Laulanut
kyllä omilla sanoillani karaokessa ja kyllähän niistä olisi julkaisukelpoisiakin varmasti. Juuri
tein yhden mielestäni hyvän iskelmän jumalallisen avun avulla. Sain vaikeimpiin kohtiin apua.Ei
siinä silti kauaa mennyt. Vähän Juha Tapio- tyylinen. Mieti Jumala, veljenikin nimi on Juha Tapio
paitsi sukunimi on sitten sama kuin minulla Hyttinen. Ja kun minä muutan hänen lähelleen meillä on
kolme postilaatikkoa vierekkäin jossa lukee Hyttinen ja yksi kilometrin päässä. Pyhä kolminaisuus
näin "leikisti" ja sitten nelikköinen yksikkö kun vanhempani lasketaan mukaan, hehhe. Saa kai sitä
vähän vitsaillakin. Kirjoittaminen on kyllä mukavaa. Pitäisi käsinkin sitä hieman tehdä koska jalkaani
leputan tänään, eilen kävelin liikaa. Tiedän sen, mutta oli pakko tehdä se iltainen lenkkini hakeakseni
tuon laatikon postista.

Tiedätkö anteeksi Jumla mutta olen vähän ihastunut siihen Lääkäri Aleksiin. Hän on todella pitkä ja
vaalea ja komeutta ei puutu. Lisäksi hän vaikuttaa arvoitukselliselta. Tiedän että hän on hypnotisoinut
minua eli tapanani sanoa hytponisoinut heahha. Hän on vitsikäs, oletteko te sama? Jos otat jonkun ihmishahmon
niin toivoisin sinun ottavan hänet koska minutkin joku tuhansia vuosia kaukainen Inanna on vallannut.

Tahtoisin Vampyyriksi, valkoiseksi sellaiseki. Joka pitää ihmiskunnasta huolta, sitten kun pahat on
karsittu pois ja maapalloa palautettu muutama tuhat vuotta taaksepäin tai satoja vuosia. Keskiaika
olisi ihana kokea. Linnoja, sotia, kaupunkien alkuja, parantajia, noitia jne. Wautsi että olisi mielen-
kiinnon herättävää tässä maailmassa jos tämä digitaalisuus lakkaisi. Voisihan niitä keskuksia jossain olla
mutta vain niin että siellä kehitettäisiin näitä asioita mutta maltillisesti eikä liikaa puhelimia ja laitteita.
Palattaisiin takaisin siinä mielessä -90 luvulle. Silloin lapsetkin oli vielä lapsia ja teimme asioita
ulkona kavereiden kanssa. Nyt jopa omilla lapsillani on vaikeaa saada nenä irti laitteesta ja tehdä
normaaleja asioita. Ihminen on luotu liikkumaan, olisi mahtavia rakennelmia jossa voisi Parkouria harjoitella
ja kaikenlaista muunlaista. Se olisi hienoa. Ja saisimme yliluonnollisia voimia me johdossa olevat
kuolemattomat, jotta voimme ojentaa väärälle tielle haksahtaneita välillä. Teillä on valtavasti
erilaisia voimia tiedän sen. Olisinpa Valkoinen Vampyyri uskomattomalla lauluäänellä varustetty hypnoottinen
Neandertalilainen kaunotar.

Sitä minä toivon.

 

 

Leikki-Heikki

 

 

Tämä Memoryment kirjasarja on lyhyt mutta ytimekäs ja päättyy tähän lukuun hetkiseksi. Olen kertoillut
menneisyydestäni ja puhunut tulevasta ja haaveistani ja Jumalasta ja suhteestani häneen.
Tämä on PrePostpositiota parhaimmillaan. Mennyt ja Tuleva yksissä samoissa kansissa.
Kiinnostaisipa jotakuta lukeakin nämä joskus. Voisiko elämäni olla niin mielenkiintoista?
Tai kirjoitusasuni niin vangitsevaa että joku taukoamatta tahtoisi lisää luettavaa?

Luulen luuloni laukaisun liitäneen liiaksi länteen lutvimaan lukuisia luontokappaleita luonnostaankin
laatimalla lepohetken liipaisulla.

Koska kunnossa kuitenkin kaikki kertoakseni kuljemme, kunnes kuolema kaartaa kaataaksemme
kuntonsa kuluttaneet kurjimukset kuolon kankeuteen.

Hän hienosti hamettaan heilutti, huuti huutonsa hievahtamatta hitustakaan, hien hikistäkään
hikoilematta, hiiren hiljaa hoilotti.

Siinä mieltä mielensä malttaville,maittavaa makoista murkinaa mussuttaen muistakaa
mieluisesti minne menettekin muurtaa muurinne mahtaviksi merirosvoiksi.

Aatelisen aamunkoitto alkoi alusta alkaakseen aloitteen allapäin auraavan ankan
aietta alkuistaa alkulähteekseen. Amen.

Memoryment 4

Alkusanat

 

 

 

Tyhjä hän taitaa olla, kirja jota mielessäni luen. Se lääkäri nimittäin. Ja kaiketi
tyhmäkin kun minua aina vain mollaa ulkonäöstäni. Onkohan hän edes oikea minulle?
On alkanut tuntumaan ettei ole ja täytyisi alkaa etsimään yhteyksiä vaikka rapakon tuolta
puolen mieluummin. En muista Memorymentia johon kirjoitin näistä kahdesta, uudesta yhteydestä
joka USA:sta asti minun mielessäni keskustelee ja lääkäri joka ei suostu mielellisesti päästämään
irti. Koskaanhan hän ei tässä aineellisessa maailmassa ole ehkä osoittanut merkkiäkään kiinnostuksesta.

Ennemmin olemme riidelleet lääkärikäynnillä ja keskustelleet lääkkeiden vaikutuksista ja hän selittänyt
minulle kuvainnollisesti diagnoosien kulkutapaa jonka itse olin ajatellut hieman toisin.

No nyt ymmärrän senkin. Opettaja ja Oppija, Oppija ja Opettaja, Yin& Yang, kaksoisliekki, Twin Flame
Sielun puolikas, ei sielun kumppani, se ei ole sama asia.

Ihan sama kohta mitä hän on kunhan lähtee vetämään mielestäni ja jättää minut sellaiselle ketä oikeasti
voi jopa kiinnostaa.

Sitä mieltä mie oon. Murtteella.

 

 

 

Lorun Loppu

 

 

Tänä aamuna en muista yöllisistä unistani mitään. Eilen illalla rukoilin Jumalaa poistamaan sen
lääkärin mielestäni ja hänen äänensä. En kestä kuulla enää niitä mollauksia kuinka pitäisi rakastaa
enemmän itseään liikkumalla itsensä henkihieveriin ja pakottamalla itseään suorituksiin. Juuri sitä
vihaan yli kaiken. Kehon pakottamista. Eri asia jos vaellan luonnossa jossain Kolin vaara maisemissa.
Siellä saatan tehdäkin Kung- Fu liikkeitäni, mitä se kenellekään kuuluu. Jos hän oikeasti rakastaisi
eikä vain Jumalan antaman kauneuden näkökulman takia, niin ei hän vartaloani niin kovasti haluaisi
muokata.

Siltikin kuulen vieläkin hänen anteeksipyytelevän äänensä jota en halua enää kuulla.

Jumala

Kuinka monta mahdollisuutta annat ihmiselle joka pahoittaa mieleni narsistisesti jatkuvasti?
Kuinka kauan minun täytyy vielä kärsiä pääni sisällä tuollaista? En halua kuulla kenenkään
ääntä maan päältä, ehkä isäni ja äitini jotta tiedän millaisia he ovat, mutta en muiden,
ainoastaan Jumalan ja sinun joukkosi ääniä taivaasta käsin.

Ja sinä osaat parantaa tämän sairauteni pois. Sen jälkeen minua ei pakotettaisi injektoimaan
tälläisia kauheita lääkkeitä, jotka saavat hiukset putoamaan ja juurikin mahan turpoamaan niin
että edes laihdutus ei auta! Saavat naiseuteni loppumaan ja tunnen oloni mieheksi, en halua sitä!

En rukoillut sinua Jumala turhaan ja Jeesuksen Kristuksen kautta sen aina teen. Hän kuoli
ristillä myös sinunkin syntiesi tähden, murhautit poikasi!
Ajattele sitäkin. Älä anna minun kärsiä enää tuon narisevan pikkupojan natinaa. Olen menettänyt
hänen hyvyyteensä uskoni ihan lopullisesti, enkä ole enää ihastunut tai rakastunutkaan häneen.
Luulen senkin olleen hypnoosin tuotosta ja juurikin nyökättiin minulle vastaukseksi.

On inhottavaa kun minulle pystyy tekemään niin että ihastun suuresti mutta noituuden,
juurikin sen avulla mikä Raamatustasi on poistettu. Se mitä ei saa käyttää. Tiedän että
sitä on yritetty käyttää parantamiseen mutta erittäin törkeästi ja väärällä tavalla
ainakin minun kohdallani. Ei kysytä lupaa ja tehdään minulle uusia, fyysisiäkin traumoja
ja testataan kipeän polveni hermoista kipujen kynnystä jotenkin sen hypnoosin kautta.
Ei ne saatanalliset kivut ihan tyhjästäkään tule ja joka kerta lääkärin äänen olen kuullut
kun hän kysyy mikä kipu asteikolla 1- 10? kerran se oli hänen mukaansa 20! Mitä te minusta haluatte?

Jumala poista se ihminen pääni sisältä, en tahdo kuulla häntä enää, anna hänen kuulla minun ääneni
niin että tämä on vain yksijakoinen skitsohäiriö hänen diagnoosikseen. Anna sen rakas Jumala myös
pysyä yksisuuntaisena, vain alkupysäkilta päätepysäkille ja ajatuksen verran päätepysäkin taakse,
muttei yhtään takaisin päin. En kestä enää kuunnella tuollaisia. Minä olen mikä olen vartaloltani
enkä kauniimmaksi muutu. Olen rakastanut itseäni sen minkä jaksan tällä hetkellä. Aina kun olen
alkanut kuntoilun kanssa hulluna riehumaan niin se on lopahtanut lyhyeen. Haluan tehdä asiani
rauhassa enkä painostuksesta, en ole mikään koira tietääkseni. Kiitos poikani sanoistasi, kuulin juuri;
"Hyvä Äiti!"

Hiki valuu itsestään selkää pitkin on niin kuuma, että menen ja aukaisen oven ja tämä luku
loppuu tähän niinkuin lorun loppu.

 

 

From You To My Family

 

 

This is a dream
Like a butter cream
To my Face
It makes my day graze

Winter is coming
I´m only loving
Myself tightly
Giving up slightly

He was just a winter
In an egg, not Kinder
Made me sleep
Hated me deep

Treated me like shit
Didn´t care a bit
Was with a woman fit
Not me so FU dick

Kilpisjärven mahtava Saana
Siskoni nimi on ainakin Jaana
Johannes Kastaja vai Johanna?
Inanna/Ishtar vai ihan Jonna?

Hävisin viimesenkin pennin
Se ei ollu tapa meidän Jennin
Rahoissaan kylpee poreammeessaan
Ja tilaa noutoruokaa kotiin taas

Kalastaja Eemeli saikin kuhan
Minä omaan veljen nimeltänsä Juha
Hän on minulle lähin kaikista
Hän saa inspiraationsa naisista

Isäni illuusioiden toteuttaja
Kipukynnyksensä Toivo kovettaja
Minulle oli se opettaja
Viime hetkillä ainoa auttaja

Äitini vähän kireämpi leidi
Saattaa olla hermo kuuma ku vedenkeitin
Jos käypi joku valehtelemaan
tai muuten vaan inhottamaan

Siinäpä meidän perheestä
Ollaan kaikki välillä perseestä
Mut eiks se perse olluki johtaja
Kuulin sen eräästä saarnasta

Tässäpä tämä luvun viimeinen virke. Olikohan tämä virhe tai toisaalta erhe. Olemme silti yhtenäinen perhe.

 

 

Paskajärvestä Jadesoturiin

 

 

Kaikki kaunis katoaa aikanaan, ei kukaan meistä kuitenkaan. Elämme aina siellä minne sieluni
päättää vaeltaa, jos ei Jumala tulekaan poikansa kera hakemaan. Hän näytti minulle aiemmin
kuvan, kuka minut haluaisi. Se oli jossain metsässä veden äärellä, tummahiuksinen, nuorehko,
vatsalihaksia täynnä ja kaunis olento. Jumala ei voi ottaa minua vaimokseen koska hänellä on
jo oma, vaikka haluaisikin, sillä hän rikkoisi omaa sääntöään, rakkauden lakia.

Mutta on olemassa muita planeettoja, ihmisiä ja oikeaa happea näillä planeetoilla, ja tuo nuorehkon
näköinen poikanen haluaisi minut. Minä olen joskus kuullut päässäni myös kun nuoren lapsenomaisella
äänellä joku sanoo; " Isä, minä haluan tuon!" Isällä hän tarkoittaa Jumalaa, kaikkivaltiasta, ovatko
he sitten taivaassa, jännittävää ajatella, koska en haluaisi kuolla, miten voin olla fyysisen vartaloni
kanssa jos kuolen ja jätän sen tänne maatumaan. Olen kyllä haaveillut nuoremmastakin miehestä, heitä
voi opettaa ja he ovat todella erilaisia ainakin Suomessa kuin minun ikäluokassani olevat torvelot, jotka
vain kauneuden ja pimpin perässä roikkuvat ja irstailevat kokemuksillaan toisilleen ja juoruavat niitä
pitkin kyliä. Juottavat naisia tahallaan pahaan humalaan ja sitten panevat tai nolaavat heidät joka
paikassa.

Inhottavaa miten minutkin nolattiin Polvijärven kapakassa, juotatettiin paukkuja ja jotain erityisvahvaa
punaviiniä, enkä tajunnut sitä. Pidettiin kapakan vessanovea auki kun olin ollut siellä housut kintuissa.
Törkeää.

Hyi inhottavia asioita joita en halua muistella enää. Polvijärvi= Paskajärvi, sinne vaan sontimaan kaikki :)

Asiasta kukkaruukun kautta puuhun. Pitäisi halailla puita enemmän, saisi rauhallista energiaa virtaamaan
Jaan kautta ja neutralisoida sitä sitten Jadesoturin tavoin.

Jadesoturi, minulla on ikävä oivalluksiasi, sinun kanssasi on todella nautinnollista keskustella
alkulähteisestä yksiköstä joka Jaan avulla laajenee ja neutralisoiva voima tosiaan supistaa sen niin
kuin FLOP. FairLowOffPeace

Näin sen tulkitsisin.

Ja olemme taas lähtöpisteessä, mutta tiiviimpänä ja voimakkaampana. Kerään sen kaiken ja opiskelen
filosofiseltakin kuulostavaa tietoisuuden toimintaa.

Olet järkevä kaveri, muista se.

 

 

Valkoinen NoitaVampyyri

 

 

Noidan Solmu kaulassani. Loitsin sen suojelemaan minua pahoilta voimilta
En harrasta mustaa magiaa vaan vaalin valkoista magiaa, jossa häivähdys mustasta
koska kaikki on syntiä käytännössä. Sehän on kuin Yin&Yang taas siinäkin mielessä.
Valkoinen voima puettuna mustaan auraan, jotta pahuus kerääntyy ulkopuolelta siihen
mustaan, eikä pääse edes osumaan valkoiseen jättäen minkäänlaista muistijälkeä
kosketuksesta, jota ei saa tulla. Sitten vahvistamme valkoista ja tiivistämme mustan
taas voimakkaammaksi valkoisen ympärille, jotta seuraavakaan hyökkäys ei tule menemään
läpi. Näin olemme suojassa. Ja pitkän pillin avulla, voin valkoiseen koskematta imeä
sitä pahuutta sisääni ja puhdistaa sen järjestelmässäni hengittäen tai ulostuoden sen
vaikka perä- aukostani pieruna joka on muuttunut vahvaksi valkoiseksi. Hahahahahahaaa.
Ette mahda Jumalan valkoiselle maagikolle mitään.

So everybody everybody on the floor
You made me rich i made you poor
Still this sounds like a plan
Run run as fast as you can

Noitamainen loru. Näitäkin on tullut keksittyä jonkin verran,kerran jos toisenkin luvalla herran
tietenkin. Hän minulle voimaansa antaa, jumalallista, jotta opin mitä on taivasmaa, se on kaunista
siellä ei pahaa, ei noitaa mustaa, ei tuskaa, ei kipua, ei anneta lipua, otetaan kiinni, se on kuin
virtaava viini maahan, sitä ei juoda vaan sen annetaan valua lipua. Olemme juovuksista sielumme
voimista, roimista ja niiden toimista maanpäällisenä aikanaan. Olimme hyviä, suvaitsevaisia.
hoidimme velvollisuutemme ja teimme sen ehkä synnin kautta, tarkoituksenamme hyvä kuitenkin.
Mutta emme halua jatkaa sitä syntiä jonka kerran teimme. Minä tein useinkin vaan en halua enää.
Jumalani antaa minulle luvan asioihin päätöksensä kautta. Hän tietää kuinka toimia ja kuuntelen
häntä, sanoi kuka mitä tahansa. Olen Valkoinen noita.

Ja kohta Valkoinen NoitaVampyyri

 

 

Miehen Ikävä

 

 

Lapseni pieneni, mitä te haluatte?
Leo piirtelee robotteja, toivoisiko hän tekoälyn ottavan vallan maailmasta vai sotilaaksi
robotteja niinkuin transformereita. Olisi pitänyt tilata hänelle robottihuppari eikä mikään Fortnite.
En edes tiedä mikä se on. Hän saa vaihtaa sen jos haluaa, jonkun kaverin kanssa vaikka tai myyn sen ja
tilaan uuden, sellaisen minkä hän haluaa. Harmittaa vähän. Mutta hän ymmärtää kyllä.

Meinasin rueta sellaiseksi äidiksi että joka kuukausi jotain pientä tilaan tuolta Temu- kaupasta
lapsille ja itselleni, ihan hyvää tavaraa sieltä saa, jos menee rikki niin ei ole kallista.
Kelpaa meille, tynnyrissä kasvaville.

Sinne siis takaisin muutan, mutta laajalla tiedollani, jonka haalin sillä välin ulkoisesta
maailmasta sen pienen kylän ulkopuolella. Sitä ei monella maalaisella ole. Ei tarvinnut mennä ulkomaille
asti, tai tavallaan pidän näitä kaupunkeja ulkomaina meille. Mukava asua kun kaikki lähellä, mutta
liian hienoja meikäläiselle tai muuten vaan materialistisia möllöjä täynnä kaikki paikat.
Lahti ei ollut edes tuollainen niinkuin Joensuu. Enpä olisi uskonut. Mutta Helsinkiä en tahdo
edes kokeilla. riittää kotikontu tällä hetkellä.
Ehkä voisimme muuttaa Lahteen joku päivä jos lapseni lähtisivät mukaani, siellä työ- ja
opiskelu mahdollisuudet ovat päätä huimaavia Tohmajärveen ja Kiteeseen ja Joensuuhunkin verrattuna.

Tyttöni ainakin voisi olla innoissaan ajatuksesta, Leosta en tiedä mutta kulkeehan juna, jos, jos
Jumala pitkittääkin hakuaan. Hän lupasi tulla syksyllä asuntooni kun lehdet alkavat putoilla ja
siihen minä luotan.Eilen rukoilin häntä hakemaan meidät pois, hae meidän perhe pois.

En tahtoisi olla täällä ja tahtoisin tavata minut haluavan miehenalun. Hänessä on varmasti
enemmän miestä kuin yhdessäkään kenet olen tavannut täällä, hän näytti raa´an komealta tummine
tukkineen ja pronssisine ihoineen, ooh. En tiedä uskallanko enää ihastua, olen kyllä nopea
siinä hommassa, koska kaipaan vierelleni ihmisen, rakkaan jota saan rakastaa kaikella
rakkaudellani päästä varpaisiin ja joka tekee minulle samoin.

Minulla on ikävä miestä. Miehen ikävä, ei nälkä. Se on eri asia.

 

 

Aurat ja Postimiehen Selkäranka

 

 

Vielä kerkeän kirjoittaa ennen ruokaa. Tämä on mukaansatempaavaa. Mahtavaa, aivan kuin
syntyisi uusiksi joka kerta kun aloittaa uuden luvun, ja pitääkseen ne lyhyinä, mielenkiinto
säilyy ainakin itsellä. Musiikki korvissani tempaa kovemmin mukaansa ja antaa välillä ideoita
siihen mitä kirjoitan.

Sydämeni ei ole enää rikki, mutta se on sokea eikä ole täysin rikas sisältä. Sitä on rikottu
niin paljon ja olen todella ujo. En uskaltaisi edes koskettaa ensimmäisenä, joten jätän sen
tulevan mieheni tehtäväksi. Mielestäni se on ele mikä pitää miehen tehdä eikä maksaa ruokaa
tai jotain muuta. Seksiä ei heti, vasta kunnon tutustumisen jälkeen. Onko minusta Nunna tullut??
Hahhaa. Saattaa olla, sillä pelkään enkä halua jakaa itseäni enää kuin sille ainoalle jonka kanssa
menen naimisiin ja harrastaa oikeaa seksiä vasta hääyönä. Suudelmia, kosketuksia iholle, muttei mitään
sen enempää, säilyy kai kipinäkin pidempään. Ja kihlat eivät ole häät, että tiedoksi vaan miehelleni
tämä asia. Tästäkin taitaa tulla tiedoksianto tavallaan tulevaisuuteni kumppanilleni. Onpas minulla
kova hiki. Auttaisi tuo Buvidal- piikki nyt nopeasti, huomenissa viimeistään. Tämä hoitaja kyllä
laittoi sen juurikin niin hyvin kuin piti ettei varmasti tullut tippaakaan ulos. Viimeksi luulen sen
menneen vähän heikohkosti, kun hän n. 2-3sekunnin päästä nosti piikin irti. Tämä nainen piti sitä
ainakin sen 10 sekuntia, mikä kuulema kuuluukin. Oikein sentään jotain ja se että sain sen päivän aikaisemmin.
Se voisi jatkossa olla hyvä. 6 päivän välein paitsi jos siirrytään kuukausipiikkiin. Täytyy sitten tarkastella
viimeisen viikon kohdalla oireita tarkemmin tuleeko ja jos tulee niin milloin. Tietää sanoa. Hyvä tuoksu tuli.
Ihmekös kun kuuma. Huonenaapuri kävi suihkussa. Täytyisi ovi aukaista kunhan hän pukee.

Itse käyn iltaisin kun on viileämpää mutta mitäpä sitä muita ajattelemaan. Juuri tuollaista inhoan.
Minä ainakin ajattelen muitakin. Juuri päivän kuumin aika, huone on kuin sademetsä ja perseeni hikoaa
hameen alta penkkiin kiinni, onpa siistiä :)

No minkäs teet. Kohta ruokailuun, vaan ei ole yhtään nälkä. Tyttöni rituaali selvästi tepsii minuun
melkoisen hyvin. Hän on taitava noita. Parempi kuin minä. Hänen energia auransa oli myös valkea kuultavan kirkas.
Sama kuin minulla. Seuraavaksi tsekkaan poikani auran ja koko perheeni jäsenten ja katselen mitä ne tarkoittavat
jos kaikilla edes on auraa. Varmaan materialistisimmilla ihmisillä aurat ovat heikkoja, omaani pidän melko
voimakkaana kasvamaan ja laajenemaan. Laitan peukalon ja etusormen noin sentin välein toisistaan ja tuijotan
sitä väliä niin näen valkoisen laajenevan oikein peukalon päätä myöten.

Ihana viileä virtaa ovesta jonka juuri aukaisin. Olen koukussa kirjoittamiseen vaikka saattaahan tämä tyhjää
tekstiäkin sisältää tavallaan ainakin jos suuren kansan luettavaksi joskus tulisi. Siinä voin konditionaalia
käyttää, en paljon muualla :)

Se on töistä opittu varmastikin ensimmäinen ohje, ei konditionaaleja!!! Ja sen iskostin päähäni kyllä heti.
Meillä ei sanota että teillä tulISI olla tämä käytössä vaan teillä tulEE olla tämä käytössä. Eihän sitä
muuten kukaan koskaan osta jos voivotellaan. Ja minä en voivotellut. Työnsin paketteja niin että
postimiehen selkäranka oli katkeamispisteessä heahhaa. Joo tosi hauskaa.

 

Memoryment 5

Alkusanat

 

 

 

Haukuin Jumalaa yksi päivä ja toistin tekstini lukiessa viidettä lukua ääneen ja minua hävetti
se mitä olin Jumalasta kirjoittanut ja hänelle räyhännyt. Muutin koko tekstini pohjan ja kirjoitin
siis tavallaan kirjeenn Jumalalle. Toivomuskirjeen niinkuin lapset kirjoittavat joulupukille.
Toiveeni ovat kovat ja suuret, mutta uskon ja luotan Häneen joka korkein on. Tulkoon vaikka vasta
kuolemani hetkillä ja antakoot minun piinautua täällä maan päällä loppuun asti, mutta antakoon
minulle edes mahdollisuuden elämään ilman lääkkeitä, koska tietää etten sairas ole ja kauniimmaksi
en ihmisenä enää tule välinäisiä raivonpuuskahduksia lukuunottamatta. Enää en syytä kuitenkaan
siitä ketään vaan rukoilen häntä ottamaan ne pahat pois minusta.
Jumalani on sanonut että tämän paremmaksi en enää tule joten aikani on
päättymässä, tavalla tai toisella. Enkä enää synny uusiksi, olen jo niin monesti syntynyt
tuhkasta uudelleen kuin Feenikslintu mutta viimeisenä synnyinkin SkitsofrEnkeliksi.

Se on Taiteilijanimeni.

Cuz I´m an artist you know and it´s you who i blow
away to the sea, oh can´t you see
I´m not that woman anymore
i don´t wanna be a fucking whore
Go to the store and buy new clothes
Come as i am, see you close.

 

 

 

Kyllä, Näin Se On

 

 

Push push push. Puske ja paina tekstiä niin kuin hullu hullujen huoneella, etiäpäin
vaan sano mummo lumessa kun potkukelkkaansa potkutteli :)

Sellainenko minä olisin vanhana? En usko, minä muutun koko ajan maailman muuttuessa, mutta
tahtoisin silti vanhoillisemmaksi, n.600 vuotta taaksepäin jossa oikeasti naisenkin hipistely
oli kaikille näkyvää ja hieno elkeistä minusta.

Nyt nikotiinipussi huuleen kirvelemään ja tekstiä tulemaan. Joko on kahvi kuumana?

No nyt en kahvia kyllä juo, se tekee tästä muuten niin kuumaa että tukahdun ja energiaa tuntuu
nyt olevan enemmän kuin laki sallii. Ei tule mittään. Tuolleen jossain vaiheessa rankutin kun
rupesin nauramaan. Huvittavaa. Onneksi olen päässyt moisista Mantroista irti. ja Mantraan vain
mielessäni tunteideni avulla

Pineal Gland- Kolmas Silmä

Sain sen auki, sitä kihelmöi,kutitti ja tuntui magneettiselta, tässä hieman oppia kuinka sen itse
tein:

Youtubesta kolmas silmä aukaisu- musiikki soimaan. Silmät kiinni, hengittele aluksi rauhallisesti pitkään
sisään ja pitkään ulos. Sitten silmät kiinni katso hieman ylöspäin ja otsaasi kohti molemmat silmät kohti
kolmatta silmää, eli käpyrauhasta, hengität hitaasti sisään samalla kun katsot kolmatta silmää silmät kiinni
niin syvään kuin pystyt ja pidätät hengitystä aluksi sen 5 sek. sitten kun opit niin pidempi aikakin on parempi.
Näin se alkaa kihelmöimään ja kutisemaan ja avautumaan, siitä tunnistat sen avautumisen. Pystyy keskutelemaan
maailmankaikkeuden, tietoisuuden kanssa ja saa mahtavia vastauksia elämäänsä.

Arvatkaa, en ole hänen ääntään kuullut enää, se tuntuu vapauttavalta, tiedän hänen olevan vielä
paikalla, koska Jumala on armollinen, en minä. Jumala haluaisi hänen oppivan mutta tulee kunnioittamaan
minun päätöstäni kyllä jossain vaiheessa, kunhan hänen hermonsa menee ja siihen ei mene enää kauaa
(hän nyökkäsi juuri). Ja todellakin uskon kun mielessäni Jumalan tunnen, hän on läsnä näissäkin
kirjoituksissani etten liian synnillisesti kirjoita. Saa sitä toki haaveilla.

Se ei mielestäni ole syntistä. Vai olenko hullu jos odotan Jumalan saapuvan niinkuin luetuimmassa
kirjassammekin lukee? Kertokaa te? Se että halusin Jumalan vaimoksi, kukapa ei haluaisi.
Vaan Jumalalla on jo vaimo, "taivainen äitini" ja minä olen Inanna- The Queen Of The Heavens-

Jumala on nostanut minut yläåpuolelleen neuvonantajakseen myöskin, sillä hän jakoi viisautensa
minuun ja siitä olen oppinut maailmankaikkeuden ja evoluutionkin tuomia viisauksia, sähköstä
vähän mitä tarvitsee ja energiasta sen mitä nyt tiedän.Paljon on vielä opittavaa, hän juuri
sanoi ettei kovin paljon, olen kuulema sen verran tietoinen. Viisaaksi en koskaan itseäni kutsu.
Silloin tulee tyhmäksi jos luulee itseään viisaaksi. Olen mieluummin se tyhmä joka viisastuu
koko ajan. Se on nöyryyttä, hyvyyttä vaalivaa mielestäni.

Kyllä näin se on.

 

 

Jumalamme Sen Voi Antaa

 

 

Poppi pauhaa korvissani ja pitää minut kiireisenä kirjoittajana. Jatkan samoin tein
edellisen luvun jälkeen ja kirjoitan nämä sen kummempia miettimättä suoralla kädellä
myöhemmin lukien ja korjaten kirjoituksellisia virheitäni. Yhdyksellisistä sanoista
en tykkää, ne voidaan muokata vaikka Tietokone= Tietoinen kone, Laajamittainen= Laajainen mitta etc.

Eikö olekin hienoa. Sen opin niissä hypnooseissa, puhetavan jokseenkin ja haluan säilyttää
meidän Suomen kielen alkuista perää (alkuperää) ja vaalia sitä kuin sitä viimeistä kämmenen
kukkaa joka idättyi vielä kerran ollakseen mitä kauniimpi kuin koskaan aikaisemmin.

Tämä ei aina ole kipua, ei aina tuskaa. Silloin kun on kaunis voi kirjoittaa kauniisti.
Silloin milloin ajattelee rumia, tulee rumaa ja katkeraa tekstiä. Vaali sitä hyvyyttä.

Niin sen on oltava.

Kuuntelen käytännössä syntistä musiikkia, en niinkään sanoja vaan sitä rytmitystä.

Vaikka pystyn keskittymään kirjoittaessa kuuntelemaan noita sanoja ja jatkamaan
kirjoitusta yhtä tehokkaasti. Täytyy kokeilla pystynkö laulamaan samaan aikaan, en
ihan vielä kokeilin juuri :) Juuri ja juuri olin Keisari Suuri joka osti arvan,
raaputti sen ja heitti sen roskiin koska EI VOITTOA.
Ei se arvan raaputtaminen tarkoita voittoa. Voitto tulee sodasta.
Raaputtaminen ei ole MITÄÄN verrattuna sotaan jota esimerkiksi itseään vastaan käy
meistä jokainen tämän elämän aikana.

Täytyy myös unohtaa sotiminen ja levätä, se on voittoakin tärkeämpää, lepo,
mutta ryhdikkäästi lepääminen kädet ristissä rinnan päällä ja rukoillen.
Se jos mikä antaa voimaa, ja Herra Jumala taivaassa juuri hymyili tuolle
mitä kirjoitin, koska totta se on! Uskokaa, kokeilkaa. Tubessa on mahtavia
jJumalan taajuuksia musiikkina jossa saa rauhan rukoiluun vain Jumalan kanssa.
Laittaa kuulokkeet korville ja hiljenee keskusteluun pään sisällä. Muistakaa
Jumla ei välttämättä vastaa äänellä vaan lihauksen nykäisyllä, hymyllä sinun
omissa kasvoissasi, nyökkäyksellä tai äkillisenä esimerkiksi vihankin tunteena jos
hän ei pidä ajatuksesta. Sitä täytyy osata kuunnella. Taas rupesin opettajaksi.
Mutta haluan että tekin opitte, koska rauhaa on vaikeaa yksin saavuttaa.

Jumalamme sen voi antaa. Kiitos siis Jumalallemme joka meidät loi ja meidän antoi
elää elämäämme, ja jolla myöskin on oikeus se pois ottaa tai ikuisen siitä tehdä.

Miettikää tarkoin, lopun aika on tullut jo, se on menossa ja loppumainen osio
siitä menossa. Tästä olen täysin varma.

2024- Viimeinenkö vuosi?

 

 

When It Feels It Feels

 

 

I just want to be bad baby, to you of course. Not bad in that way, but in the bed i mean.
My little boy i make you a man :)

You feel me and that was a different kind of smile. You know it.
I want to look better, when you are coming, are you from Finland, i think
you´re from USA. United States Of America. I like that "land".

I have had many contacts from there in these last few years. Were they real, don´t know.
One soldier made a contact and said last year that he comes to take me away from here.
Didn´t know why, who knows what he meant.

If you´re from there, would you come here in this country? To see our beautiful land
and take me away with you to the land where everything is cheaper than here?

I want my teeht to come prettier. They´re ugly.
Had to wash my hands, they smelled like an ass.
Put a soap to those and washed them properly.

That´s an information i had to tell to you :)
It´s just me, Jonna/ Inanna, Who are you?

God tell me something about this man:

He is handsome, he is great with woman but no one ever appreciate him
(i know the feeling)
He wants you and your kids
He is little bit older than my oldest son.
(oh my God) :)

I´m gonna burn this God damn house right know! (i must say)

Uuh it is getting hot in here. Yes i wanna hear more, tell me God, please.

He wants you always and forever and forever and after that.
He likes your face and body like the way it is.
He knows you´re shame of yourself but he helps you to overcome it
cause you´re beautiful than he cannot even say. No one is more beautiful
than you, he says. He likes your writings, your jokes and your will.
You are strong and truethful about yourself and he knows that you won´t ever betray him.
He has gone broken too many times too so you are the same.

He seems to be nice one. I would like to meet him. And i don´t care about the money
even God says that he has money. I´m sorry because that doctor is still in my head,
his hypnosis or something and i want him off. i know he is bad for me.
I want to move on, do you believe me.

God it is your time to act, please let me hear him in my head. i want it.
Is it too much to be asked?

He likes your way to write english, it is not the way what they write but he understands
every word you say.

Wow this feels (can not find the word)
But it feels :)

 

 

Terveisin Jonna Hyttinen

 

 

Jumala.

Jos olet kuin me, Eli Homo Sapiens- laji, ymmärrät varmasti että lääkkeistä tulevat sivuvaikutukset
voivat olla todella iljettäviä ja inhottavia vaikka eivät vakavia olisivatkaan.

Tuon Abilifyn aloittamisen jälkeen minun vatsano on toiminut erittäin röyhkeällä tavalla,
muodostaa TODELLA pahanhajuisia monen sekunnin kestoisia ilmavaivoja ja mahani on turvonnut
ja kipeä jatkuvasti. Lisäksi ulosteeni on kuin puuroa, en saa sitä poistumaan normaalisti,
niinkuin ihmiset sen työntävät ulos, vaan joudun kaivamaan sormia apuna käyttäen sitä sieltä
mistä se tulee ja se uloste on myös erittäin voimakkaan hajuista ja kädestäni se haju ei meinaa
lähteä millään. On myös vaikeaa tehdä sitä hanska kädessä kun ei tunne milloin se on puhdas ja vettä
roiskuu joka tapauksessa hanskan sisään ja sitä pahaa hajua. En tiedä mitä teen, mutta olen
tosiaan loppuunpalanut tämän takia vaikka se n. 1-2 viikkoa on kestänyt. Olen yrittänyt
syödä ripulilääkkeitä, vaan ne eivät auta, eivät koveta vatsaa eivätkä auta ilmavaivoihin vaikkakin
juuri sellaista valmistetta olen käyttänyt.

Joidenkin mielestä valitukseni on varmasti turhaa ja jopa naurettavaa, mutta miltä itsestänne tuntuisi
kun takapuolenne ei puhdistuisi koskaan vaikka tekisitte mitä?

No oli sitten nainen tai mies mutta naisena voin tästä asiasta herkemmin mielestäni valittaa.
En halua tällaista enää joten Jumala toivon että nämä lääkkeet kohdaltani loppuvat. Ne aiheuttavat
liikaa minulle sivuvaikutuksia jotka ovat sietämättömiä

Tässä oleva aikaisempi teksti oli räävitön. Haukuin Jumalan lyttyyn aggressiivisessa kiukun puuskassani
koska ei ole ketään kenelle purkaa näitä asioita. Ei niitä lääkäreitä kiinnosta, enkä koskaan muista silloin
edes sanoa näistä oireista kun pitäisi. Ne jotenkin kummallisesti unohtuvat tai vastassani on lääkäri
joka ei ymmärrä edes Suomea kunnolla. Ja nolottaakin tällaisista asioista kertominen.

Ei nuoren naisen pitäisi kärsiä tällaisista vaivoista, varsinkaan lääkkeen takia joka ei auta edes
sairauteni ääniin, pitävät ehkä psykoosia poissa, joka on uskoakseni kuitenkin ollut Jumalallisista
asioista lähtöisin jota lääkärit eivät ymmärrä koskaan. He haluavat vain rahaa ja kunniaa sillä en
aio sanoa että kuulen edelleenkin ääniä koska minua lääkittäisiin vain lisää ja seuraavaksi sellaisella
lääkkeellä joka nosti painoani järkyttävän paljon ja lopetti naiseuteni kuin seinään.

Ja jos tästä pistoksesta johtuu että kuukautiseni eivät tule normnaalisti niin vaadin lääkkeen
lopetusta, minä olen nainen, en mies ja tahdon normaalit estrogeenivaihtelut elimistööni ja
normaalit kuukausittaiset tapahtumat, jotka minulle kuuluuvat jotta tiedän missä mennään.

Haluaisin sanoa lääkärille, että edelleenkään ei huumeista johtunut eikä minun lääkityksestäni
se että menin psykoosiin viimeksi vaan valvomisesta jonka tein melkein ilman lääkkeitä. Ne eivät aiheuta
psykoosia vaan valvominen. Ja osaan kyllä laittaa sen pääni tyynyyn joka ilta Melatoniinin, temestan, ataraxin
ja tarvittaessa vaikka olantsapiinin voimin jos mikään muu ei tunnu auttavan. Se kyllä sedatoi minut viimeistään.

Miksi minulle ei anneta mahdollisuutta näyttää että kykenen siihen ja olen vain normaali ihminen ilman
tätä lääkettä tai muutakaan injektiota siinä missä muutkin. Buvidalin tarvitsen, jotten retkahtaisi
amfetamiiniin ja buprenorphiiniin ja saisin ajokorttini takaisin. Olen kuitenkin niin valtavan vahvoja
ja isoja määriä kamaa käyttänyt.

Olkaa minulle armollisia ja jos ette ole, niin ole sinä Jumala minulle armollinen ja iske lääkärit psykoosiin
ja muuta heidän ajattelutapansa vähintäänkin kohdallani. Ei tällaista jaksa kukaan ja näytän kuin raskaana
olevalta vanhukselta suoraan sanottuna. Kasvotkin ovat muuttuneet erinäköisiksi enkä tykkää yhtään siitä
asiasta. Ja tiedät sen olevan totta.

Ole Jumala minulle armollinen niinkuin tähänkin asti olet vierelläni ollut ja ole se Homo Sapiens edes hetken
aikaa niin ymmärrät, mistä minä puhun. Tule tänne maan päälle lopettamaan nämä hulluudet, jotka liiaksi
jatkuvat ympäri sinun luomaa valtakuntaasi. Palauta ajat entisiin kauniisiin paratiisinomaisiin aikoihin ja
anna meille sinua rakastaville ihmisille mahdollisuus elää täällä tapojasi ja lakejasi kunnioittaen.

Terveisin Jonna Hyttinen

 

 

 

Nirri Pois

 

 

Viha voi kuulkaa saada aikaan kummallisia asioita. Sellaista että lopetan Jumalan rukoilemisen jos tää
minun kidutus ei lopu valtiollisesti tai muuten. Menee todellakin hermo tähän paskaan mitä minun elämä on.
Pitää lääkitä skitsoaffektiivista dissosiaatiohäiriötä jonka on aiheuttaneet itse lääkärit. Minä en suostu
paranemaan ja aloitan narkkaamaan heti kun lääkkeeni saan lopetettua ja sen Tohmajärvellä teen. Siinäpähän
vievät Elvansen pois. Saa sitä huumetta kadultakin ja sillon minua ei määräile kukaan, ei todellakaan kukaan.
Menkööt lääkäri kaivamaan itselleen haudan ja lapioikoot itsensä multiin minua ei enää kiinnosta hevon vittuakaan.
Toivottavasti tunnet perseestäs saman ripulin ja ilmavaivat mitä minullakin on sillä nää on sietämättömiä
kokemuksia minulle. En halua kaivaa paskaa perseestäni vaan haluan sen tulevan normaalina niinkuin ennenkin.

Ja tuo Buvidal annos päivää kohti 2mg nostetaan heti. Mie aion sanoa lääkärille asiasta. Se sentään väliaikaisesti
kovettaa vatsaa ettei tarvitse paskantaa ollenkaan. Taidan ottaa toisen loperamidi plussan että loppuu tuo paskan
tungettaminen perseestä ulos.

Ja vieläkin on vieroitusoireita. Edelleenkin on vieroitusoireita bupresta. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei
välitä. Eikä se yhtään päivää ajoissa tullut vaan minä olin päivistä sekaisin kun täällä kaatopaskapaikalla
pää menee niin vitun sekaisin että normaaliuudesta ei ole tietoakaan. Tämä ei jää tähän. Hommaan aseen ja hommaan
lääkäreiden osoitetiedot ja käyn ampumassa ne yksitellen,minulle lopppuu nää antidepressien laitot saatana!

Ei todellakaan naurata tai ole naurun asia, joku saattaa nauraa tekstille mutta te ette ole jo kärsineet
minun menneisyyttäni niin älkää arvostelko sitä mitä minun pitäisi jaksaa nykypäivänä. Joku ajattelee
että noin pienet oireet ja valittaa, ajattelisi syöpähoitolaista. No en vittu ajattele. Sitä mie vihaan
ihmisissä että kukaan ei osaa ajatella niinpäin että jokaisella on se oma sietorajatila ja miulta se on
ohitettu niin monta kertaa ja sitä tehdään jatkuvasti uudelleen. Tässä on teille Memorymentiä kerrakseen
kun vedän nirrin pois niin loppuu tää lääkkeiden tunkeminen nahkaan!

 

 

Minäkö Hullu Vai Kuka??

 

 

Otin toisen Imodium plus- lääkkeen. Ja sanoin hoitajalle ihan suoraan näistä paskomisongelmista,
buprenorphiinista ja ilmavaivoista. No kolmas luku jo mikä käsittelee miun vatsavaivoja.

Tiiättekö näin nopee voi mennä hyvä mieli kasaan ja uskomus Jumalaan, koska minua koetellaan
ties millä asioilla ihan jatkuvalla syötöllä. Täysin koko ajan siis. Ei uskalla edes pieraista
ettei paska mene housuun, sellainen vatsani on.

Minkä takia mun pitää syödä tätä lääkettä, mitä se lääkäri tietää enemmän kuin minä? Onko se
lääkäri ottanut mallia itse saatanasta vai mikä sitä vaivaa, alkaa mennä hermo kun sekään ei
katoa mun päästä ja pitää sen vinkumista kuunnella korvissa ja niitten sisällä.

Pitää hommautua raskaaks niin sitten ne lopettaa tuon antidepressen ja sanon että täysimetän, niin
ei voida silloinkaan aloittaa. Pitää tehdä sellaisia asoita mitä ei haluaisi, vain siksi, että lääke
lopetetaan.

Vankilasta kun pääsin niin halusin lopettaa lääkkeen ja sain luvan siihen, ei suositellut mutta ei
pakottanutkaan käyttämään. Pärjäsin 7 vuotta ilman mitään kunnes yhden kerran vedin adhd lääkkeitä ja valvoin
5vrktta ja jouduin tänne Joensuun paskaosastolle niin sen jälkeen ovat pakottaneet käyttämään sitä.Lopetin
sen itse eikä äänet lisääntyneet, olantsapiini- injektion nimittäin ja oli parempi olla niin en kuullut
muita kun sen lääkärin äänen päässäni. En ketään muita. Sitten yhtä äkkiä omien lääkkeiden voimalla, en edes
käytännössä syönyt niitä liikaa niin valvoin kun alkoi taas sellainen hypnoosinomainen mitä tapahtui jo sairaalassa
niin minulle kotona jossa oli saatana ja lääkäri oli Jumala ja kuulin sitten kaikkien menneessä olevien ja
kuolleidenkin ääniä, hyi miten iljettäviä lääkäreitä kun vainajiakin epäkunnioittavat tuolla tavalla.

Mikä minussa on kun psykoosit mitä tulee, jatkuu vain edellisestä seuraavaan ja nyt olen tässä. Heidän
mielestään traumoistani parantumassa, heidän päänsisäisen psykoterapian ansiosta, niinkuin se lääkäri
sanoikin korvaani tämän olleen psykoterapiaa silloin mielessäni kun hänen äänensä vain kuulin kotona
ollessani. Kummallisia juttuja ihan saatanan sairasta mutta mihin tässä pitäisi uskoa? Minäkö olen
se hullu, tulkaa itse kokemaan samat asiat. Ja kaikki alkoi siitä kun Jani aikoinaan yritti polttaa
minut hengiltä niin juoksin asunnosta pihalle ja tien laitaan polvistuin ilman kenkiä(niinku aina)
rukoilin Jumalaa ottamaan minut pois täältä maan päältä koska en uskalla tehdä itsemurhaa enkä jaksa enää
olla täällä. Selkääni tuli lämmin valo taivaasta tai siltä tuntui ja kuulosti kuin hallin katkaisimesta
olisi painettu se valo päälle mikä ylhäältä tuli. Tämän jälkeen pääsin auton kyydissä terkkarille, jossa
hoitajat käyttäytyivät kummallisesti odottaen ambulanssia joka veisi minut ensimmäistä kertaa tänne osasto
L25:lle. Silloin ei olleet samat lääkärit hoitmassa ja minua pidettiin 5vrktta täällä ja pääsin pois.Ilman
Eristyssellejä joissa nämä kaikki psykoosit ovat korreloituneet aivan hulluiksi. A*ina se tapahtuu eristyksissä.
Ja viimeiseksi minuun laitettiin se Ativan(eli Temesta) piikkinä jota käytetään hypnoosilääkkeenä ja sen jälkeen
rupesin vasta näkemään niitä hoitajia läpinäkyvinä ja liitelevinä. Ja samaa tapahtui unessani vainajien puolelta
muutama yö sitten unessani kun olin edellisenä päivänä ottanut luvattomasti muutaman bentsodiatsepiinin, aivan
kuin peloituksena siitä etten saisi niitä käyttää. Jumalauta mitä touhua ja tajuan nämä kaikki asiat että
he ovat yrittäneet luvatta jo Janista lähtien minua hypnotisoida ja ovatkin tehneet sitä, mutta mitä
luvatta tehdään niin ei tule onnistumaan koskaan ja nyt heidän on ollut pakko poistaa ne hypnoosit minusta
että pystyision elämään ja varmasti siksi pakottavat minut käyttämään injektioita että unohtaisin
nopeammin nämä hypnoosit etten pystyisi syyttämään heitä mistään. Sen takia nämä tappavat muistisoluja
vaan kun minun muistiani ei sekoiteta, ei sitten millään. Nyt tuntuu taas se saatanan terävä esine alapäässä
ihan kuin muistona siitä mitä kotona tapahtui kun hitaasti liu utettiin jotain terävää alapäässä ja joku esitti
Heidiä (vankilasta) ja työnsi sormea jossa oli pitkä kynsi niin alapäähän. Mitä vittua nämä kaikki oikein on???

 

Memoryment 6

Alkusanat

 

 

 

Saatan olla välillä Ylimielinen, se on osakseni luvalla annettu koska olen myös kärsinyt.
Aina kuitenkin palaan takaisin siihen nöyryyteen, jossa olen oppinut olemaan Jumalan armosta.

Koskaan ei Jumala minusta himouskovaista saa, olen sen sanonut eikä koskaan minua saa jakamaan
hullun lailla sanaansa tuolla että kiinniotetuksi tulen esimerkiksi tänne neljän seinän sisään.
Sillä tavalla uskovaistakin kohdellaan nykypäivänä. Se ei ole normien mukaista jos et käyttäydy
kuin nykypäivän materialismissa ja digimaailmassa elävä ihminen. Poikkeat joukosta, olet erilainen
Eli outo eli hullu.

Pitäisikö mennä lasten kanssa ulos täysikuun aikaan ja ulvoa kuuta samalla?
Jokohan joku soittais partion paikalle ja lapsetkin lähtee siinä samassa :)

Pelottavia ajatuksia. Kyllä minä heidät opetan puuta halailemaan ja kuuta ulvomaan.

Se on minuutta ja haluan jakaa sitä kauneutta myös lapsilleni.

 

 

 

Ja Lupaustasi Minä Odotan

 

 

Alkaa olla ilta, kun tätä kirjoitan. Sydämeni tyhjyyttä täynnä, kykenenkö enää koskaan
välittämään kenestäkään enempää kuin itsestäni? Sen verran olen tervettä itserakkautta
oppinut ettei ihan kuka vaan hameeni alle kurkista. Ei juopuneena, ei nurkista.

Tuntuu ettei minulle ole sitä oikeaa, sitä ei vaan ole luotu minulle, olen tottunut
vain taistelemaan sen tunteen kanssa että kyllä minullekin siellä joku on, vaan ei.

Se olikin Jumalan tarkoitus minulle. Ihastuisin nopeasti kaikkiin miehiin ympärilläni,
jotta voisin kokea jätetyksi tulon, hylätyksi tulon, haukkumiset, mollaamiset jne.
Sitä se edelleenkin on eikä koskaan tule muuttumaan, ei koskaan.

Siihen lääkäriin en luota enää koskaan, se on varma. Ja luottamuksen kun kerran menettää
kanssani sitä ei saa takaisin. Ja kuinka monta mahdollisuutta mielessäni annoinkaan hänelle?
Kuinka monta kertaa hän mollasi ja valehteli minulle, kohteli sadistisen narsistisesti kuin
olisi joku Herra ja Hidalgo maan päällä. Tämä on viimeinen osani Memorymentiä.
Ja viimeinen osio kun kerron Herra Lääkäristä yhtään mitään. Hän on mennyttä kamaa minun
silmissäni. Häntä ei enää ole. Hän oli se ruskea savuverho joka tietäni hidasti, joka
mieltäni ahdisti, joka mieltäni pahoitti. Ja nyt on aika tullut sen loppua.

Minua et enää varasta, et hypnotisoi, etkä tee mitään muutakaan kuin sen mitä viime kerran
luonasi lääkärinhuoneessa lupasit. Bentson jättää minulle reseptille lääkitykseksi, sillä
hermoni eivät kestä tätä piinaa, jonka Jumalankuvatus on tielleni asettanut. Tätä "Valittuna"
oloa. Ihan kuin olisin sitä pyytänyt. Kiitos synkronoituvista lauluistasi, merkeistäsi, enkeli-
numeroista, kellonajoista, symbioottisesti tapahtuvista kohtauksista elämässäni. Kiitos
harhaluuloista miehiä kohtaan että tuossa minulle jee saan ihanan tohtorin. Kiitos kun
annoit sydämeni vielä viimeisen kerran särkyä, jotta tiedän ettei siitä särjettäväksi
enää ole. Ei pienintäkään sirpaletta. Ja kuten Aleksille tekemääni kirjaan ensimmäiselle
sivulle piirsin lyijymäisellä kynällä sydämen joka juurtansa keskeltä oli halkaissut, säröillä
jota hän ei ikinä kykenisi korjaamaan, vaikka niin tosiaan luulin. Kyllä se korjaaja olen
minä itse, tai pienet lapseni joiden seurassa on raskasta mutta mukavaa ja luonnollista.
Ei tarvitse hävetä omaa ulkonäköään tai sitä miltä näyttää, voi pelleillä kuvissa ja näyttää
vaikka sammakon peilikuvalta, se naurattaa vain enemmän eikä tarvitse piilottaa itsestään kuin
sen kivun jota olen jo koko elämäni muilta piilottanut, joten se onnistuu kyllä, siitä ei huolta.

Kipu ei poistu, tuska ei poistu. Se kasvaa, se kasvaa koko ajan jo äärettömyydenkin ylitse.
Sitä ei voi neutralisoida, siihen ei auta FLOP. Siihen ei auta motot, ei lotot, ei veikkaukser,
ei raha, materia eikä hienot huonekalut tai vaatteet. Sitä ei olisi (konditionaali koska niin se on
ja tulee olemaan) poistanut mikään muu kuin se mies johon olisi ollut luottaminen ja turvaaminen
elämäni jokaikisenä lopun päivänä. Mutta sitä päivää ei koskaan tule että näin olisi.

Joten Jumala. Vaikka sinut homoksi haukuin niin olet luvannut matalaan majaani tulla syyspäivän
seisauksena viimeistään kun lehdet puista tippua alkavat. Ja niin minä odotan sinun saapuvan.
Jos sinäkin teet oharit ja valehtelet, käännän sydämeni kokonaan sinulle, se on jo puoliksi
käännetty, koska se on revitty riekaleiksi suuntaan jos toiseen. Sitä ei palauta enää muu kuin
sinun lupauksesi siitä mikä minusta on tuleva ja mitä olet minulle antava. Sen oman pallon
jossa saan leikkiä ja soittaa sinfoniaa yhdellä, eli vasemmalla kädelläni kuin kapellimestari ilmaa
halkoisi. Sen sinä olet luvannut.

Ja lupaustasi minä odotan.

 

 

Tapa Minut

 

 

Jäljellä on parisen kuukautta viimeiseen tapahtumaan, siihen kuinka noudat minut kun kuolen kotiini,
ja herään ruumishuoneella eloon. Olet luvannut antaa sieluni pysytellä ruumiissani koko sen ajan.
Lapsieni et anna ruumista löytää, se olisi sadistista. Lapsieni täytyy saada pitää äitinsä, mutta
kuolemattomana. Minulla on jo nyt sairauksia mistä en edes itse tiedä. Paksusuoltani käsiteltiin
hypnoosissa, sen takia vatsani on löysällä ja inhottavaa paskaa joutuu kaivamaan perseestään.
Tiedän että se on näin, koska annat minun kirjoittaa niin. joudun maksamaan imodiumeista
sen takia maltaita, koska ei sitä reseptillekään saa. Mitään vi- siblinin kuitupaskaa en ala
syömään. Se on varma. Maistuukin ihan kamalalle kurapaskalle koko lääke. Vedä itse ja maistele
jos hyvää tekee sinulle. haluan näistä synteettisistä lääkkeistä eroon, ainoastaan elvansen pitää.
Kannabiksen haluan huulilleni mahdollisimman nopeasti, sitä voisin iltaisin sätkän verran poltella
silloin kun yksin olen joten ei tarvitse sitä bentsoakaan joka päivä ottaa. Mieluummin luotan luonnollisuuteen.
Sen nimeen vannoin töihin mennessä, ja sen nimeen tulen vannomaan jatkossakin. Toki meikkailen ja laitan
itseäni, se ei luonnollista ole tai naiselle luonnollista, mutta ei tälle miehelle jota olet minusta
pikkuhiljaa tekemässä. Miestä naisen asussa. Vihaa täynnä sillä miehet kohtelevat minua kuin naiset
nykypäivänä miehiä. Ei ole olemassa sitä oikeaa, eikä myöskään väärää.

Mikä on oikeaa? Löytää kapakasta joku pikapano jolle menettää mies-selibaatin jälkeinen neitsyys,
vai OnlyFansista löytämäsi ihastus joka haluaa runkata tissiesi väliin? Ai miten ihania ajatuksia
oikein vesi herahti kielelle!

No hyi helvetti sanon minä ja tuollaiset joutaisivat helvettiin puolestani ketkä pornoa ja muuta
tekevät ja harrastavat. Se ei kuulu ihmisyyteen esitellä itseään ja paljastella tuolla pitkin nettiä.

Olen minäkin paljastaviin asuihin pukeutunut juurikin tarkoituksenani näyttää huoralta joka ei
huoraksi koskaan rupea tai maksusta itseään anna. Vaikka annoit heidän sitäkin niin yrittää.
En olisi edes vedoista siivoojaksi kelvannut, olisi pitänyt muheaa alapäätäni antaa, niinkuin
olet saanut sen mielessäni inhottavasti siltä tuntumaan. Haluan että se tuntuu normaalilta, sen
takia vihaan tuota lääkitystä joka sen niin "kosteiselta ruusunnupulta" saa tuntumaan niin kuin sinä
sitä olet niin minulle hehkuttanut. Ällöttävää, inhottavaa haluan sen olevan sellainen mikä se joskus
oli, normaali, tuntumaan normnaalilta eikä keinotekoisesti turvotetulta, kosteutetulta tai miltään
muultakaan vastaavalta. Sinä saat tappaa minut jos nämä lääkitykset eivät lopu syksyyn mennessä.

 

 

Milläpäs Muullakaan Sitä

 

 

Minulla on aikaa, mutta en tarvitse sitä enää. Kelloni patterit ovat jo loppuneet ja enää
pyhällä hengellä olen jaksanut eteenpäin niinkuin silloin joskus Lahdessa kun puhelimeni akku oli
lopussa mutta et antanut sen loppua, se jopa pysyi siinä 9-10% eikä laskenut ollenkaan vaikka siihen
mennessä oli laskenut jopa huimaakin vauhtia. joku sitä piti laturissa, jossa se ei latautunut, mutta ei
myöskään kulunut. Ihmeisiin on uskottava, ainakin luotettava niiden tapahtuvan, sillä uskoa jos ei ole
ei ole toivoa eikä rakkauttakaan. ja minun rakkauteni kohdistuu enää vanhempiini ja ennenkaikkea lapsiini.
Sitä ei enää horjuteta, ei kukaan eikä mikään mies. Haukkukoot huoraksi, jotta kahdelle eri isälle lapseni
ovat. He eivät ole syypäitä vaan minä ja ne miehet jotka eivät minua vihille vieneet vaan hyväkseen käyttivät
aikansa ennekuin romahdin kokonaan ja jäin lopullisesti kiinni huumeiden nautinnolliseen maailmaan.

Sillä sanon sinulle Jumala. Mikään ei vie kipuani pois niinkuin amfetamiini, jonka saan pistoksella
itseeni laittaa. Mikään ei rentouta niinkuin kannabiksen maku huulillani ja muutaman päivän valvomisen
jälkeen otettu yksittäinen bentsodiatsepiini joka rauhoittaa vainoharhaisen elämää.

Siinä sinulle. Mikään muu ei saa minua rauhoittumaan. Ei KOSKAAN. Joten et voi niitä minulta kieltää,
et ikinä. Annoit niiden maailmaani tulla hetkenä jona itse ilmestyit minulle ekaa kertaa, vai oliko
sekin vain Janin luoma hypnoottinen tila? Onko sinua oikeasti edes olemassa vai onko tämä ihmisten
luoma keksintö ja Hypnoosi energeettisten ihmisten kuolemaksi käyvä vaiva?

Sittenhän minullakin pitäisi olla kyky hypnoottisiin tekoihin, jospa annat minulle voimiasi
päästä hypnotisoimaan niitä, jotka minulle niin ovat tehneet. Laulusi lauloin ja jonkun sairaan
Tohtorin ilmeisesti kutsuin takaisin pallolle niin kuin Anna Puun ja Olavi Uusivirran biisi 2020
kertoo. Minusta. Kun lauloin Lahdessa Vihantakatu 2O71 (KOTI?) Sehän noista kirjaimista muodostuu.

Se oli ainoa paikka jossa sain rauhan. Linnut lauloivat kun aukaisi ikkunan ja siellä oli rauha ennenkuin
poliisin perkeleet rupesivat vierailemaan Janin käskystä hakemassa minua ties milloin minnekin psykoosiin
taivuteltavaksi. Ja silloin sekosinkin ekat kerrat oikein kunnolla. Vihasin lääkäreitä ja hoitajia niiden
kokemusten jälkeen yli kaiken, eikä se koskaan poistu minusta. He ovat ylimielisintä sakkia mitä olemassa
olevalla maapallolla on eikä heitä tule pelastaa. Harvassa on ne jotka eivät muiden asioihin puutu tai mistään
kysele tai ylpeile vaan ovat normaaleja ja pitävät muita yhtä arvokkaina kuin esimerkiksi itsejään.

Minä itsekin olen huomannut jotta katson muita potilaita vähän halveksuen jopa, miksi tuo ei käy suihkussa,
miksi tuo polttaa noin paljon mutta totuushan on ettei asia minulle kuulu ja aikuuinen ihminen saa tehdä
mitä haluaa. Vaalin kuitenkin yleistä rauhaa ja siisteyttä ja kohtuutta kaikessa. Ahneus on pahasta, kuin myös
se että haisee pahalle yleisissä paikoissa, kotonaan jokainen voi olla kuinka haluaa ja Jumalakin on kanssani
samaa mieltä. Se on inhottavaa, mutta meitä on moneen junaan enkä sen enempää tuomitse, mutta neuvoja
voi antaa. Pitää ajatella kanssakulkijoita vaikka olisi kuin masentunut. olen minäkin masentuneissa tiloissa
ollut ja olenhan sitä edelleenkin vaikka käyn lenkillä ja syön ja nukun ja meditoin ja rukoilen ja olen
mukamas niin parantunutta mieltä. Vaan kun en koskaan ole. Enkä tule olemaan, ellei Jumala pidä lupaustaan.

En vaadi mutta pyydän ja olenhan tästä monessa luvussa kertonut. Se saattaa jo kuulostaa vaatimiselta mutta
toistan sitä niinkuin Raamatussakin toistetaan tiettyjä lauseita, tiettyjä sanoja, psalmeja, sananlaskuja
ja muuta asiaa mitä sinne on iformaatiollisessa tarkoituksessa raapustettu silloin aikanaan. Mistä meillä
Oli lupa ja kyky alkaa Suomentamaan ja tulkitsemaan mitä niissä sanotaan, kaikki kun on yhtä ja samaa niin
nehän voitaisiin suomentaa vaikka millä tavalla. Mistä me olemme oppineet eri kielet ja käännökset.

Miksi vain lääkärikilelessä käytetään Latinaa? Ei muualla? Vatikaanissa kenties joissain kirjoissa?
Onko se salaisuutta jota vaalitaan hamaan tappiin asti. Harva sitä osaakaan, tuota latinallista kieltä.

Täytyisi varmaan opetella muutakin kuin thorax ja spinal ja mitä niitä nyt on. Onko se UFO:jen kieltä?
Eli Alieneiden? Sieltäkö se on opittua. Vai lääkäritkö meidät ovat keksineet niin he saavat pitää kielensä
ja me muut olemme vain tavan talliaisia jos maailmanloppukin tulee. Ensimmäisenä pelastetaan lääkärit, sillä
ilman heitä ei välttämättä olisi meitä koska he ovat niin ylimaallisia. Kuka tarvitsee enää Psykiatria kun
täällä oikeasti vaeltaa zombeja ja muita Jumalan lähettämiä vitsauksia, silloinhan kaikesta tulee
totisinta totta ja se minullekin nauraminen loppuu selän takana. Saattepa nähdä sen. Luuletteko että
raamattu puhuu VAIN vertauskuvallisesti. Se tarkoittaa myös niitä oikeita monstereita, jotka merestä
nousevat, taivaasta laskeutuvat ja maasta jyräävät itsensä ulos kuin terrakotta- armeija joka vihjeeksi
on annettu maan alle tehtäväksi, jotta saamme sen vihjeenä tulevasta sitten ajan saatossa kaivaa ulos.
Luuletteko että Terrakotta- Armeija on ainoa maahan haudattu sotilaallinen asetelma?

Siinä teille

Itkisikö vai nauraako. Puhua vai mykkänä kulkea? Mikään vaihtoisista ehdoista ei tunnu
houkuttelevalta. Ei sitten mikään. Kuinka tässä jaksaa tämän parisen kuukautta olla?
Miksi aloittaisin ajokorttiseulat, jos sinä parin kuukauden päästä tulet hakemaan meitä
pois? Mitä minä ajokortillani sitten teen.

Ja mietin yksi päivä mihin vanha passini on kadonnut ja tuli kummallisia ajatuksia mieleeni.
Mitä jos joku on mennyt ulkomaille esimerkiksi Ruotsiin ja näyttänyt passiani ja ollut samanlaisen
näköinen ja saanut uudet henkilöllisyyspaperit nimilläni. Sitten hän eräänä päivänä tekee vaikka murhan
ja kerkeekin omilla papereillaan karata Suomeen takaisin ja minä joka koskaan ei ole matkustanut missään,
suunnittelen vaikka tätini luokse ensimmäistä reissuani Ruotsin maalle. Siellä odottaa tuomiotaan Jonna
Hyttinen murhasta epäiltynä. Voiko tällainen skenaario olla mahdollinen? Vai olisiko minut jo haettu täältä
Suomesta tapahtuneen takia, kun nähdään missä asun jne?

Pelottavia ajatuksia mitä toisen ihmisen papereilla voidaan esimerkiksi tehdä. Tai jos lähdetään pienemmästä.
Saadaan Ruotsin kansalaisuus ja puhtaat luottotiedot ja pilataan ne tarkoituksella Ruotsissa, sitten minä
Haluan eräänä päivänä muuttaa Ruotsiin niin minun luottotietoni ovatkin jo menneet ja mitenkäs todistat asian
kun olet vanhettunut ja muuttunutnja välttämättä sormenjäljet ja mitkään eivät täsmää koska sormenjäljetkin
täytyy ottaa uusiksi 5 vuoden välein. Voisin väittää että esimerkiksi Vegaani ruokaiseen valiooni muuttaneena
sormenjälkeni muuttuvat nopeammin koska eivät enää soluissani kuolje samanlaisia ravinteita, jotka täten
muuttavat DNA:tani ja näin ollen myös sormenjälkeni muuttuvat jopa nopeammin kuin 5 vuoden aikana. Sitten
vaihtaisinkin radikaalisti takaisin Paleolliseen ruokaan, niin ne muuttuisivat taas nopeammin.

Haluan sitä syanidia. En pieninä persikan siemenissä olevina vitamiinillisina pommeina vaan ihan kunnolla
jotta se täyttää kehoni täysin joka hermosolua myöten. Tietty annos tappaa ja tietty annos muuttaa
kuolemattomaksi, näin epäilen. Olen oikeastaan varma siitä. Koska ihmisille kaupat ja apteekit
on täynnä lääkkeitä jotka meitä heikentävät, eivät paranna.

Ja olen lukenut kasvistakin joka 2 viikon käytön jälkeen on poistanut jokaisen syöpää sairastavan solun
tappamatta niitä oikeita soluja ja välttämättä tappamatta niitä syöpäisiä solujakaan vaan ihan oikeasti
parantaa jo vallatutkin solut. Miksi meihin käytetään sitten puhtaitakin soluja tappavia sytostaatteja
ja mitä lie kemoterapia hoitoja sun muita. En edes tiedä. Kun olisi olemassa luonnollista kasvihoitoa
joka oikeasti toimii. Näitä kasveja pidetään salassa ja niitä on esimerkiksi rikollista tilata
ulkomailta. Hmmm, kummallista. Eikös vain? Seuraavaksi laitan tilaukseen sen Fulvohapon sillä haluan
testata mihin se kykenee ja nuorentaako tosiaan elimistäni ja elvyttää jopa kuolemassa olevat soluni.
Katsotaan kuinka muistini paranee sen jälkeen. Sillä kun sairaalassa siirryin Vegaaniksi, ei kukaan
yksikään lääkäri tai hoitaja ole ehdottanut edes B12- vitamiinia minulle, joka on erittäin tärkeää
Vegaaneille, tai sinkkiä jota saa kyllä lehtivihreistä jne mutta niiden sisältämä Fytaatti estää
niissä olevan sinkin imeytymistä. Ja 8% elimistön sinkistä sijaitsee hiuksissa, näin ollen hiuksenikin
ovat alkaneet putoilemaan ja sitä lisää myös nuo antistiset depressantit joita joudun ottamaan
injektiona nahkaani vittu kuukauden välein.

Että sellasta. Tulipahan vaan kerrottua. Ja minä puhun faktaa. Lääkärit joiden käynneillä olen
käynyt välttelevät näitä asioita ja muuttavat puheenaiheita kun heidän käynnilleen menen.

miettimistä. Eikun mietintämyssy päähän ja menoksi sanoi Annie Lennoxi. Murteella

Milläpäs muullakaan sitä.

 

 

Faktaa Vai Fiktiota?

 

 

Muinaisuutta

 

 

Kohta menen suihkuun ja huomenna lähden sinne lomalle. Joka ihmisellä pitäisi osasto-hoidossa
olla lääkäriin mahdollisuus kerran viikkoon. Minä en ole nähnyt lääkäriä varsin kahteen viikkoon.
asioitani on kyllä hoidettu lääkärin kautta, mutta varsinaiselle istunnolle en ole päässyt, joka
on kyllä laitonta sekin. Nytkin loma- asiani hoidetaan digitaalisesti lähettämällä viereisessä
huoneessa istuvalle lääkärille viereisestä huoneesta tietokoneella viesti, kun olisi helpompi käydä
ilmoittamassa asia ovelta ja lääkärin laittaa vain lupa vireille. Mutta ei. En vieläkään tiedä pääsenkö
Huomenna lomille vai en ja on sentään Syntymäpäiväni huomenna. ihan täyttä paskaa ja kusta tämä laitos
on oikeasti. En tähän torppaan enää astu sen viimeisen kerran kun tiedän täältä pääseväni pois.
Ja muut ovat täällä vapaasta tahdostaan lähes kaikki. Vain minä pakkomaisessa hoidossa. Typerältä
kuulostavat suurin osa sanoista jotka yhdysmäisistä muokkaan yksittäisiksi mutta jostain syystä
näin kuuluu tehdä. Viivan kanssa olevat olen saattanut jättää, sillä en pidä niitä yhdyksellisinä.
Ja ennen olin kaveri joka tykkäsi luoda sanamosterihirviönkinköhan. Eli niin pitkän yhdyksellisen
kuin mahdollista. kolmi- osaisen yhdyksellisen sanan tai jopa neli- osaisen. Nyt loin nuo tarkoituksellisesti
viivan kanssa koska ei kiinnostanut pirun vertaa miettiä miten vammaisilta ne kuulostavat yksittäisiksi
luotuna. Se lääkäri näin teki eräässä hypnoosissa. Että hän laskee jokaisen yhdyksellisen sanan jota
käytän ja minua rangaistaan sen myötä. No se puukko pillussani oli varmaan siitäkin rangaistusta.
Ei nyt jumalauta pahempaa enää ole tulossa. Mikään ei voi olla pelottavampaa tai pahempaa kuin kuolema
sen kokemuksen jälkeen. Vaikka siellä ei fyysisesti mitään ollutkaan, niin silti se siltä tuntui ja
hitaasti sitä liikutettiin niinkuin se sormi kynsineen alapäässäni. Tai kun naislääkäri kävi ottamassa
siivuja silpaisten vaginani sisältä, jotta yksikään mies ei kokisi nautintoa enää kanssani. Tästä Inannan
sielu oli vihainen kun hänet herätin.

Krahmsidvakiesten plostinkasdinter mudusvankionte markahdetastavarkipdonustaarikinostrhanma.

Siinä muinaisille muinaista. Muistakaa saapua ajoissa sillä valoa ei kauan enää ole ja yö
valtaa viimeisenkin kodin lämmön viileydellään ja pedot ovat irti.

 

 

Se On Soronoo Sitten

 

 

Sarjassamme viimeinen luku viimeisestä kirjasta. Kuudes luku, kuudes kirja. Kolmatta kuutosta
ei tule tai sitten annan nimeksi Kuutosten Sarja niin on pedon lukukin käytetty kirjoittaessani tätä
sanelmaa Jumalastamme, minusta ja lääkäreistä ja salaliittoisista teorioista sisältäen Putinin pommeineen
ja hullut hevosineen.

- Päivää
- Päivää Herra Tohtori
- Istuutukaa, olkaa hyvät. Mikäs teitä vaivaa?
- Katsokaas kun.. olen tuntenut itseni viime aikoina hevoseksi.
- Ahaas, vai sellaista vaivaa kyseessä, muistatteko kuinka kauan tätä on jatkunut?
- Voi uskokaas tai älkääs Herra Tohtori, mutta ihan varsasta asti!

HAAAHAAHHAHAHAHAHAHAHHAAA. Konimaiselle tohtorille leipää hampaiden väliin.

Ole hyvä, saa toistaa Tohtoreiden tyhmyyden tienviitan tunteiltaankin tasaisesti tulevaan tulenarkaan
tieteisfiktioon takertuvassa totisessa tuulessa. Tuntevatko, tunnustavatko, tietääkö törppökään.
Tuuleeko, tukistaako, tuollaista tunnetta tuntee tunteiltaankin tunteeton tunteettomassa tunteessaan.

Tässä oli viimeinen kirjani. Jääköön salaisuudeksi mitä tämän jälkeen tapahtuu. Katsotaan parin
kuukauden päästä olenko jatkanut kirjoittamistani, vai ehdinkö jo aloittaa jonkin uuden pienoisen
kirjamaisen sarjani teille esitettäväksi. Lukekaa ja tulkaa hyvät ihmiset viisaammaksi mutta älkää
koskaan itseänne viisaaksi kutsuko, sillä silloin tyhmyys teidät tiivistää demoneitakin pahemmiksi
olioiksi. Jonna/ Inanna/ Istar kuittaa sekä kiittää, tästä lapsille satua riittää.

Rivi toisensa jälkeen ja sen jälkeen uudelleen. vähän nbiinkuin paluu menneisyyteen

HEAHHAHHHAHHHAAAAA. Olen puhunut. Se on Soronoo sitten.

 

 

 

 

 

 

 

Se oli lorun loppu ja taas jonkun toisen alku. Hullua tekstiä, totuutta faktaa ja fiktiivistä faktaa. Ovatko aistiharhat harhoja jos tunnet ne oikeasti fyysisenä kipuna tai liiallisena seksuaalisuuden tunteena tai minä vaan. Kertokaa te paremmin kokeneet mulle